Opetusportfolio

1 Opettamisen paradoksi – opetusajattelu ja oma opettajuus

Voiko linnulle opettaa lentämistä

Dieser sinnvoll-sinnlose Rundlauf von Meister und Scüler, dieses Werben der Weisheit um die Jugend, der Jugend um die Weisheit, dieses endlose, beschwingte Spiel war das Symbol Kastalien, ja war das Spiel des Lebens überhaupt, das in alt und jung, in Tag und Nacht, in Yang und Yin gespalten ohne Ende strömt. (Hesse 1957, 311.)

Opetusajatteluni taustalla häämöttävät omien opettajieni lisäksi eräät filosofit ja kirjailijat. Hermann Hesse, josta tein yleisen kirjallisuuden pro gradu –työni, korostaa romaaneissaan opettajan ja oppilaan suhdetta arkkityyppisenä ja kaikissa kulttuureissa tavattavana asiana. Suhde on hänen teoksissaan metafora ihmisestä ja myös elämästä. Das Glasperlenspielin Josef Knecht hahmottaakin välinsä esikuvaansa ja ohjaajaansa eli musiikkimestariin kosmisena leikkinä.

Hessen kuvaamat opettajat ja mestarit opettavat viime kädessä itsetuntemusta. Mestari sysää nuoren omille siivilleen: linnulle ei voi opettaa lentämistä. Opettaja huolehtii, että nuori ei kulje hänen tietään vaan löytää oman tiensä. Opettaja ei voi kulkea sitä hänen puolestaan.


Opetusajatteluni pääpiirteet

Väittäisin näkemäni ja lukemani perusteella, että hyvä yliopiston opettaja on paitsi tieteenalansa asiantuntija ja kehittäjä sekä laaja-alainen akateeminen toimija, myös luova persoonallisuus jolla on valoisa elämänymmärrys ja jolla on monella tasolla annettavaa muille. Tilannetajunsa vuoksi hän on joustava. Ajattelultaan ja toiminnaltaan hän on kaavoittumaton mutta johdonmukainen. Hän on elävällä tavalla kiinnostunut opiskelijoiden oppimisprosessin tukemisesta ja työnsä kehittämisestä, ja hänen opetuksensa on kiinteässä yhteydessä hänen tutkimukseensa. Arvopohja ja eettisyys näkyvät hyvän opettajan toiminnassa, ja hän auttaa opiskelijoita asioiden syvälliseen ymmärtämiseen.[1]

Opetusajattelussani ovat avainsanoja opiskelijakeskeisyys, yhteistyö ja uudistuminen (ks. liite 12). Työskentelyni perustuu humanistis-konstruktivistiselle oppimiskäsitykselle, jonka mukaisia arvoja ovat yksilön kunnioitus, tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Ihminen nähdään tiedon aktiivisena konstruoijana. Tunnistan tietokäsityksessäni ja opetusajattelussani samoja asioita, joita sosiokonstruktivistit tahollaan tutkivat.[2]

Käytän opetuksessani vuorovaikutteisia työtapoja ja harjoituksia, joissa opiskelijat etsivät, tuottavat ja esittävät toisilleen tietoja ja tulkintoja. Näin he saavat rakennusaineksia kriittisyyteen ja argumentointikykyyn ja tieteelliseen ajatteluun. Yliopiston tuleekin kehittää opiskelijoiden tietokäsitystä.[3]

Suunnittelen opetustani vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa: heidän ehdotuksensa vaikuttavat kurssien aiheisiin, sisältöihin ja työtapoihin. Oppiminen on kursseillani yhteisöllistä siinä mielessä, kuin asia ymmärretään yliopistopedagogiikassa (ks. Repo-Kaarento 2003; Salovaara 2004).

Olen vuosien aikana kehitellyt rutiinista irrottavia ja tieteelliseen toimintaan opastavia työtapoja, mutta tälle pedagogiselle mallille annetun nimityksen tutkiva oppiminen olen kuullut vasta tänä talvena (ks. Salovaara 2004; Hakkarainen 2004). Kurssieni harjoituksissa tulevat havainnollisesti esille tutkimustyön eri vaiheet suunnittelusta ja aineiston kokoamisesta analyysiin ja tulosten arviointiin. Opiskelija oppii tieteenalan näkökulmia, tutkimustiedon käsittelyä ja tulkitsemista.[4] Hänen yhteistyötaitonsa karttuvat, ja luottamuksen ilmapiirissä syntyvä kokemus ryhmästä voimavarana vähentää kilpailullisuutta.

Opiskelijoiden ja työtoverien mukaan pystyn ominaisuuksieni ja taitoni ansiosta toteuttamaan nämä periaatteet. He pitävät minua ystävällisenä, toiset huomioon ottavana ja kannustavana persoonana, joka luo toiminnallaan ”myönteisen ja rohkaisevan ilmapiirin” josta välittyy suunnaton innostus opetettaviin asioihin ja joka osaa ”selittää vaikeatkin asiat selvästi ja tarkasti havainnoiden”. Minulla sanotaan olevan ”huumorintajuista kekseliäisyyttä”. (Liitteet 14, , 15, 17, 18).

Kirjallisuuden opinnot syventävät ymmärrystä monin tavoin: myös ihmistä ja elämää koskeva ymmärrys lisääntyy. Oppilaani ja minä olemme panneet merkille, että klassikkokirjailijat ovat oman tiensä kulkijoita, jotka kuvaavat usein teoksissaan yksilön itsenäistymistä. Klassikkojen kriittisyys auktoriteetteja ja yhteiskunnan instituutioita kohtaan on saanut opiskelijat keskustelemaan ajatuksen ja toiminnan vapaudesta. Analyysikeskusteluissa on syntynyt ajatus kirjallisuudesta kulttuurin omanatuntona ja yksilöstä määrätietoisena, vastuullisena ja yhteistyötä etsivänä toimijana.




2 Paradoksin opettaminen – työtä ja kehittämistä

Olen opettanut lyhyitä jaksoja peruskoulussa, lukiossa ja aikuiskoulutuksen kursseilla. Vuodesta 1980 lähtien olen ollut yliopistossa amanuenssina, tutkimusassistenttina ja ensin sivutoimisena, sitten päätoimisena tuntiopettajana. Myös assistenttina ja nyt yliassistenttina minulla on ollut runsaasti opetus- ja ohjaustehtäviä. - Opintoni antoivat minulle alun alkaen työhön monipuoliset valmiudet, olinhan yleisen kirjallisuuden maisteri, jolla oli laudatur myös kotimaisesta kirjallisuudesta. Jatko-opinnot ja dosentin pätevyyden saaminen syvensivät osaamistani.

Opetan kaikkien arvosanojen opiskelijoita ja lisäksi jatko-opiskelijoita. Useina vuosina luennoin yleisopintokokonaisuuksia humanistisen tiedekunnan eri aineiden opiskelijoille ja jatko-opiskelijoille. Kurssini ovat lukuisista eri aiheista (liite 1).

Alkuvuosien perinteiset akateemiset luentosarjat ovat antaneet sijaa monimuoto-opetukselle ja vuovaikutteiselle toiminnalle.[5] Opiskelijat ovat toivomuksillaan vaikuttaneet siihen, että etsin erilaisia aktivointi- ja suoritustapoja.[6] Mielenkiintoista on työskentely, jossa opiskelija harjoittelee toimimista kirjallisuuskulttuurin eri tehtävissä. Juuri valmistunut opiskelija pitää kurssejani mielenkiintoisina ja hyvin organisoituina, ja hän kertoo olevansa onnellinen siitä, että sai osallistua niille (liite 22).

Opiskelijoiden ohjaaminen on haastavaa mutta palkitsevaa, ja käytän siihen runsaasti aikaa. Ohjaan suullisia ja kirjallisia kirjallisuuden harjoituksia ja verkkotehtäviä, esseesuorituksia, henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ja opinnäytetöitä. Annan mielelläni asiantuntija-apua Kielten laitoksella opinnäytetöitä kirjoittaville opiskelijoille (liitteet 16 ja 20). Ohjaan opiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja tutkijoita myös seminaarien sektioissa sekä toimittamissani kirjoissa ja muissa hankkeissani, jotka ovat usein yliopistojen ja tieteiden välisiä.

Opiskelijat arvostavat ohjaustani. Yksi on onnellinen siitä, että olen lupautunut ohjaamaan häntä jatko-opinnoissa. Toinen kirjoittaa: ”K:n kanssa on aina ollut helppo tehdä töitä. Hän on keskustellut asioista mielellään ja pitänyt hyvää huolta aikatauluista ja pienistäkin yksityiskohdista. Opetus- ja tutkimustehtä
viin liittyvästä kutsumusasenteesta kertoo, että K. on auliisti auttanut minuakin [--]”. (Liitteet 21, 13.)


3 Kirjoja opiskelijoille ja opiskelijoiden kanssa

Esittelen luentosarjojeni aloitusmonisteissa yhteiset tavoitteet, työtavat ja kurssin rakenteen. Käytän myös aineistoa, joka antaa näkökulmia ja ideoita kaunokirjallisuuden luovaan luentaan. (Liitteet 2 ja 3.) Eräs opiskelija kiittää selkeistä monistusohjeista, joilla olen neuvonut tenttiin valmistautumisessa ja vastaamisessa (liite 23). Lukuvuonna 2006-2007 olen jakanut aineiston, kuten aloitus- ja työohjeet sekä powerpoint-diat, virtuaalisessa ympäristössä, jossa on myös keskustelua ja harjoituksia. Jokaista kurssiani varten on oppiaineen kirjastossa aineistokansio ja yliopiston pääkirjaston projektihyllyssä lähdeaineistoa, minkä lisäksi opiskelijat etsivät alustuksiin ym. tehtäviin tietoa myös itse. – Erilaisista tehtävistä annan joskus palautetta myös monisteella (ks. liitteet 4 ja 5).

Oppilaat saavat kirjoittaa toimittamiini julkaisuihin, joista yhdessä on jatko-opiskelija toisena toimittajana. Kursseillani on ideoitu ja pohjustettu useita kirjoja.[7] Finnica-hankkeeseen kuuluvaa Keski-Suomen kirjallisuus –julkaisua[8] laatiessani opin verkkokirjoittamista, jota olen sitten opettanut opiskelijoilleni. Heidän artikkeleitaan on ilmestynyt Jyväskylän kaupunginkirjaston sivuilla 2006. He voivat julkaista niitä edelleen, ja ohjaan niitä, vaikka minulla ei ole tänä vuonna aihepiiristä opetusta.

Suuri osa yli 220 julkaisustani palvelee opetustyötäni oppi- tai oheismateriaalina.[9] Eräät niistä ovat myös yliopistollisia kurssikirjoja.[10]




4 Oppia ikä kaikki – oma kouluttautuminen

Pedagogiset opinnot selkeyttävät pedagogista ajattelua ja auttavat tiedostamaan oman opetustyön taustalla vaikuttavia käsityksiä. Olen suorittanut seuraavia opintokokonaisuuksia:

* Äidinkielen lehtorin kelpoisuusvaatimuksiin kuuluva puheopin tutkinto erinomaisin tiedoin 30.10.1975.
* Kansakoulu-, peruskoulu- ja oppikoululainsäädännön alin arvosana 30.10.1975.
* Kasvatustieteen approbatur.
* Tieto- ja viestintätekniikan opinnot Jyväskylän yliopistossa 2006 – 2007, 10 op. Opintoihin sisältyy mm. Verkko-opetuksen suunnittelumalli –kurssi ja yliopistopedagogiikan kokonaisuus.
* Portfoliokurssi Jyväskylän yliopistossa 2007, 5 ects.
* Valtakunnallinen TieVie-asiantuntijakoulutus 2006-2007. Helmikuussa 2007 olen suorittanut koulutuksesta 7/15 op., kokonaisuus on suoritettuna 15.5.2007.

Tieto- ja viestintäalan koulutus on lisännyt valmiuksiani oman ammattitaidon arviointiin ja kehittämiseen, samoin muuhun akateemiseen laatu- ja kehittämistyöhön. Tietoni yliopistopedagogiikasta ovat tarkentuneet. TieVie-kehittämishankkeeni koskee opinto-ohjauksen tehostamista,[11] ja pohdin tvt-aineiston opetuskäyttöä liitteenä olevassa tieto- ja viestintäkoulutuksen portfoliossani (liite 6). Omat opiskelijani ovat vuodesta toiseen kritisoineet verkkotyöskentelyä kurssien ainoana työtapana, ja annankin heille monimuoto-opetusta.

Uudistan opetustani yhteistyössä opiskelijoiden ja kollegojen kanssa. Tutkimusyhteisön jäseninä opiskelijani ja kollegani osallistuvat erilaisissa hankkeissani oikeaan tutkimustyöhön, mikä onkin nykyisen yliopistopedagogiikan mukaan tärkeää (ks. Poikela 2005). Yliopiston kolme tehtävää eli opetus, tutkimus ja yhteiskuntasuhteet toteutuvat tässä toiminnassa. Liitteinä on seminaarien ohjelmia (liite 7). Valaisen muutamin esimerkein yliopiston ja muun yhteiskunnan välisten yhteyksien saralla tapahtuvaa toimintaani, joka palvelee opetustani (liitteet 8-10). [12]


5 Miten muut näkevät minut opettajana

Kehitän työtäni opetuksesta saadun palautteen varassa: se vaikuttaa kurssien sisältöihin, työtapoihin ja oraganisointiin. Joskus palaute on niukkaa, kuten opetusnäytteiden arvioinnissa:

Opetusnäyte yliassistentin virkaa varten 12.11.1996, hyvin hyvä.
Opetusnäyte kotimaisen kirjallisuuden dosentuuria varten 9.10.2001, hyvin hyvä.

Jälkimmäistä näytettä kommentoi professori Matti Leiwo palautetekstissään, joka päättyy näin: ”Eli omalta vähäiseltä osaltani minulla on ilo kehua Katriina Kajannesta kirjallisuudentutkijana. Luulen, että myös opiskelijamme ovat valmiit yhtymää tähän arviointiin: Kajanneksen luennoista olen kuullut vain kehuvia kommentteja.” (Liite 24.)

Palautekeskustelut antavat minulle tietoa opetukseni kehittämistarpeesta. On ollut hyödyllistä pyytää kommentteja myös kesken luentosarjan, sillä silloin toivomukset vaikuttavat heti ja konkreettisesti työskentelyyn. Olen pitkään kerännyt systemaattisesti kirjallista palautetta, jota on tallella vuodesta 1996 lähtien. Liitteenä on jäljennöksiä opiskelijoiden ja joskus kirjallisuuden amanuenssin laatimista ja nimikirjoituksellaan vahvistamista palauteyhteenvedoista. Tulokset ovat poikkeuksetta erinomaisia, ja usein ne hipovat täysiä pisteitä esim. Lassi Nummen varhaistuotanto kognitiivisen tutkimuksen valossa 4,5/5, Runomuodot 4,6/5, Keski-Suomen kirjallisuus 4,3/5, Lyriikan tutkimus 4,5/5, Suomen kirjallisuuden klassikot 4,7/5. (Liite 11.)

Keskiarvot antavat tilanteesta selkeän kuvan, vaikka ne eivät yksinään riitä palautteeksi. Opiskelijat esittävät samoilla lomakkeilla numeroarvion ja sanallisia kommentteja. Ne ovat yhtäpitäviä keskiarvojen kanssa, kuten heidän muulloinkin kursseistani esittämät kannanotot.


6 Matka jatkuu

Jatkan opettajana järjestelmällistä laatutyötä tavoitteenani ajanmukaiset oppisisällöt, työtavat ja palautejärjestelmä. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön valikoiva laajentaminen kiinnostaa minua. Aion rakentaa opintojen eri vaiheisiin opinto-ohjausjärjestelmiä. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden ja pro gradu –vaiheen opiskelijat tarvitsisivat omaa foorumiaan, jossa he voivat saada neuvoja, opastusta ja vertaistukea.

Aion kouluttautua edelleen mm. suorittamalla jatkokursseja aloilta, joita olen jo opiskellut. Tähänastinen koulutus on herättänyt yliopistopedagogiikkaan elävän mielenkiinnon. Haluan osallistua alaa koskevaan akateemiseen keskusteluun julkaisuissa ja seminaareissa. Akateemisen maailman ja koko yhteiskunnan muutosvaiheessa tarvitaan avoimuutta, keskustelua ja kehittämisideoita. Tvt-alan koulutukset ovat opettaneet, miten ja mistä niistä löytyy. Minulla on nähdäkseni hyvät valmiudet toimia aktiivisesti nykyisessä jatkuvasti muuttuvassa yliopistossa.

Toivon voivani osallistua opetuksen uudistamiseen ja koordinointiin oppiaineen, laitoksen ja yliopiston tasolla. Oppiaineessa ja laitoksella olisi tärkeätä jatkaa kurssien niveltämistä toisiinsa. Ydinainesanalyysi, pedagoginen suunnittelu ja uudenlaiset yhteistyökuviot ovat tarpeen.

Kannatan opetuskokeiluja, joissa yhdistetään eri oppiaineissa ja yksiköissä oleva osaaminen ja tehdään yhteistyötä myös oman yliopiston ulkopuolella olevien tahojen kanssa. Minulla on ideoita opetusyhteistyöstä seuraavilla alueilla: semiotiikka, kognitiotiede, kirjallisuusterapia, kirjoittamisen opetus, taiteiden väliset yhteydet ja opettajankoulutus.

Opetusta ja tutkimusta tulisi niveltää toisiinsa nykyistä enemmän, ja kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia kannattaa hyödyntää tehokkaasti. Verkostoituminen avaa pääsyn laajaan toimintaympäristöön: toiminta esim. semiotiikan verkostoyliopistossa antaa kirjallisuuden oppiaineelle synergiaa. – Matka jatkuu.


Lähteet

Auvinen, A. 2003: Jatko-opintojen yhteistoiminnallistaminen. Teoksessa E. Poikela & S. Öystilä (toim.): Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä – kokeiluja ja kokemuksia. Tampere: Tampere University Press.
Hakkarainen, K. & K. Lonka & L. Lipponen 2004: Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.
Hesse, H. 1957: Das Glasperlenspiel. Versuch einer Lebensbeschreibung des Magister Ludi Josef Knecht samt Knechts hinterlassenen Schriften. Teoksessa H. Hesse: Gesammelte Schriften VI. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag.
Korpinen, E. 1993: Kohti opettajuutta. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksen kehittämissuunnitelma 1990-luvulle. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Opetuksen perusteita ja käytänteitä, 5. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.
Lindblom-Ylänne, S. & A. Nevgi & T. Kaivola 2003: Opiskelu yliopistossa. Teoksessa J. Haapala (toim.): Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Nevgi, A. & S. Lindblom-Ylänne 2003: Johdanto yliopistopedagogiikkaan. Teoksessa J. Haapala (toim.): Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Nevgi, A. & S. Lindblom-Ylänne 2005: Mihin yliopistopedagogiikkaa tarvitaan? Teoksessa R. Jakku-Sihvonen (toim.): Uudenlaisia maistereita. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.
Nummi, L. 1975: Linna vedessä. Helsinki: Otava.
Poikela, E. 2005: Yliopistopedagogisen asiantuntemuksen jäljillä. Aikuiskasvatus 1.
Repo-Kaarento, S. & L. Levander 2003: Oppimista edistävä vuorovaikutus. Teoksessa J. Haapala (toim.): Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Salovaara, H. 2004: Oppimisen teoriasta tukea tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen käyttöön. Suomen virtuaaliyliopisto. TieVie. http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka


Liitteet

1 Kurssieni nimiä ja aiheita

Opetusmonisteita
2 Kotimainen kirjallisuus
3 Lukuvihjeitä: Juhani Aho, Minna Canth ja Arvid Järnefelt
4 Estetiikan perusteet, palautetta ryhmätöistä
5 Kotimainen draama, palautetta kirjallisista harjoitustöistä

6 Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön portfolio

7 Seminaariohjelmia
Lassi Nummen juhlaseminaari
Apulaisprofessori Jenny Liljan muistoseminaari: Ihmisen kasvu
Kielen- ja taiteentutkimuksen kognitioseminaari
Keski-Suomi kansainvälistyvässä maailmassa
Humanismin aika
Antiikin kirjallisuus tänään

8 Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry
Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry, yhdistyksen esittely
Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry, toimintakertomus vuodelta 2005
Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry, toimintasuunnitelma vuodelle 2006

Alueellinen yhteistyö
9 Keski-Suomi kansainvälistyvässä maailmassa, muistio
10 Kirjakaupunki Jyväskylä, muistio

11 Opiskelijapalautteen yhteenveto
Esimerkkejä opiskelijapalautteen keskiarvoista, ote ainejärjestö Opuksen palautteesta
Fenomenologinen kirjallisuudentutkimus
Lassi Nummen varhaistuotantosta kognitiivisen tutkimuksen valossa
Lyriikan tutkimus
Postmodernismin praktikum
Keski-Suomen nykykirjallisuus
Runomuodot
Suomen kirjallisuuden klassikot
Kotimaisen kirjallisuuden tuntemus

Opiskelija- ja vertaispalaute
NIMILISTAA EI JULKAISTA TÄSSÄ BLOGISSA, MUTTA ALKUPERÄISET
DOKUMENTIT OVAT TALLELLA.


Palauteanalyysi

Koontia palautteesta

Palaute on samansuuntaista kurssista toiseen.

”Opetus oli monipuolista ja selkeää suurista ja aika hankalistakin kokonaisuuksista. Kiitos kurssista! Ja valosta ja ilosta, jotka ovat niin usein mieltäni lämmittäneet.” (Syyslukukausi 2002, kurssi Modernismi ja postmodernismi.)

”Tällaista tulisi kirjallisuudenopiskelun ollakin – todella antoisa kurssi, ehdottomasti toteutustapa, jota tulisi käyttää laajemmalti kirjallisuuden kursseilla!!” (Syyslukukausi 2002, kurssi Kotimainen lyriikka.)

”Kajanneksen kanssa on ollut aina helppo tehdä töitä. Hän on keskustellut asioista mielellään ja pitänyt hyvää huolta aikatauluista ja pienistäkin yksityiskohdista”, palautteessa väitetään.

Minua on ensimmäisistä kursseistani tämänhetkisiin asti sanottu innostuneeksi ja innostavaksi opettajaksi. Palautteen antaja kirjoittaa, että minuun sopii hyvin seuraava kuvaus opettajan työstä: tehtävänä ei ole tynnyrin täyttäminen vaan liekin sytyttäminen.

Eräs opiskelija näkee asian näin: ”Kajanneksen kaikkia kursseja on leimannut opettajan erittäin positiivinen innostus ja antautuneisuus kulloinkin käsiteltävään aiheeseen. Opiskelijan kannalta on motivoivaa havaita, kuinka innostunut opettaja voi olla opetettavasta aiheesta!”

Eräs opiskelija kirjoittaa: ”Katriina on aina innostunut työstään. Kotimainen kirjallisuus on hänelle sydämen asia.” Opiskelijapalautteessa on korostettu, että kurssieni sisällöt ja työtavat uudistuvat jatkuvasti. Minun mainitaan kunnioittavan ja kannustavan opiskelijoita ja suhtautuvan heihin tasapuolisesti. Opiskelija kirjoittaa: ”Opiskelijoihin hän jaksaa aina suhtautua innostuneesti, kannustavasti ja joustavasti. Näistä asioista olen kuullut samantapaisia mainintoja myös muilta opiskelijoilta. [--] Hän on paitsi kiinnostunut opiskelijoiden mielipiteistä, myös omasta työstään ja sen kehittämisestä.”

Eräs opiskelija kirjoittaa: ”Olen onnellinen siitä, että sain opiskeluaikanani osallistua pitämillesi kursseille. Ne olivat aina ensinnäkin hyvin mielenkiintoisia ja toisaalta – käytännölliseltä kannalta katsottuna – hyvin organisoituja. Erityisen antoisana on mieleeni jäänyt syventävien opintojen lyriikan kurssi.” Opiskelijoiden mukaan annan heille ”monipuolista ja asiantuntevaa palautetta”.

Yhä uudelleen palautteissa toivotaan samanlaisia kursseja, josta palaute annetaan.

Kollega, joka kertoo tehneensä kanssani yhteistyötä seminaarien ja kirjojen merkeissä, kirjoittaa: ”Olen tullut tuntemaan Katriina Kajanneksen innostavana ja mukaansatempaavana esitelmöijänä.” Hänestä osaan yhdistää ”tieteellisen tarkkuuden ja kaunopuheisen esitystaidon”. Kollega mainitsee monet kulttuurialoitteeni.

Eräs väitöskirjaa kirjoittava tutkija, joka on ollut johtamassani tieteellisen seminaarin sektiossa, mainitsee minun osoittautuneen hyväksi ohjaajaksi. Hän huomauttaa, että olen kirjahankkeissa ollut aina ”kannustava ja rakentavan kriittinen”. Kirjoittaja korostaa laaja-alaisuuttani, idearikkauttani ja aikaansaavuuttani sekä sitä, miten paljon olen lyhyessä ajassa julkaissut tutkielmia.

Viimeisessä kappaleessa tutkija kirjoittaa: ”Kajanneksen kanssa on ollut aina helppoa tehdä töitä. Hän on keskustellut asioista mielellään ja pitänyt hyvää huolta aikatauluista ja pienistäkin yksityiskohdista. Opetus- ja tutkimustehtäviin liittyvästä kutsumustyöasenteesta kertoo, että Kajannes on aina auliisti auttanut myös minua tutkimukseen liittyvissä kysymyksissä, vaikka en virallisesti olekaan hänen ohjattavanaan.”





Opiskelijapalaute

Opiskelijat ovat vuosien ajan antaneet kursseistani nimettöminä palautetta. He ovat itse laskeneet siitä keskiarvon, ja he ovat vahvistaneet palauteyhteenvedon nimikirjoituksellaan. Palaute on ollut poikkeuksetta erinomaista ja hiponut usein korkeinta mahdollista pistemäärää.




[1] Eira Korpinen kirjoittaa opettajan ammatista eettisenä ammattina. Hän pitää tärkeänä arvojen ja toiminnan yhteyden käsittelyä opettajakoulutuksen eri vaiheissa. (Korpinen 1993, 41.)
[2] He korostavat tietämisen sosiaalisuutta ja kulttuurisuutta, oppimisen yhteisyyttä, oppijoiden aktiivisuutta oppimisprosessissa ja opettajan tehtävää tukijana ja oppimisprosessien ohjaajana. Olen perehtynyt konstukrivismiin myös tutkiessani kirjallisuutta kongitioanalyyttisesti. - Kirja Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä sisältää käyttökelpoisen johdatuksen konstruktivismiin yliopistopedagogiikan kannalta (ks. Auvinen 2003).
[3] S. Lindholm-Ylänne & A. Nevgi & T. Kaivola 2003 esittelevät yliopisto-opetusta myös opiskelijan tietokäsityksen kehittämisen kannalta.
[4] Näin olen usean vuoden ajan toiminut käytännössä sen mukaisesti, minkä Anne Nevgi ja Sari Lindholm-Ylänne esittävät yliopistopedagogiikan tehtäväksi: olen ohjannut ja kouluttanut opiskelijoita oppialani asiantuntijoiksi ja tutkijoiksi (ks. Nevgi & Lindblom-Ylänne 2003, 17).
[5] Olen käyttänyt mm. seuraavia työmuotoja: luento, seminaari, työpaja, suulliset ja kirjalliset harjoitukset (mm. lyhyt pohdintahetki, alustukset, paneelikeskustelu, väittely, vierustoverikeskustelu, roolikeskustelu), verkkotyöskentely materiaaleineen, harjoituksineen, keskusteluineen ja palautteen antoineen.
[6] Kirjatenttien, suullisten tenttien ja luentokertausten lisäksi olen käyttänyt monenlaisia tehtäviä, joissa tietoa sovelletaan. Suoritustapoina ovat olleet mm. opintopiiri, oppimispäiväkirja, luentomuistio, kirjallisuuskritiikin laatiminen, artikkelin kirjoittaminen ja kirjailijahaastattelu.
[7] Nainen ja kirjallisuus (JY 1989), Suuri fuuga (JY 1998), Kirjallisuus, kieli ja kognitio (Helsinki University Press 2000), Keskisuomalaisia nykykirjailijoita (BTJ Kirjastopalvelu 2004), Katkos ja kytkös (SKS 2004) sekä PoMon tila (Kampus Kustannus 2005)
[8] Julkaisu on ollut kurssieni oppimateriaalia.
[9] Jo ensimmäinen toimitustyöni eli Renessanssin taide (1981), joka ilmestyi Jyväskylän yliopiston opetusteknologian laitoksen julkaisusarjassa, on tarkoitettu opiskelijoiden käyttöön. Tutkielmani Lassi Nummesta, Elsa Heporaudasta ja muista kirjailijoista ovat olleet luentosarjojen aineistona.
[10] Väitöskirjani ”Maisema ulkona ja sisällä on sama”, joka vakiinnutti Suomeen kognitioanalyysin, on kurssikirjana Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden syventävissä opinnoissa. Kirjallisuus, kieli ja kognitio (toim. KK & Leena Kirstinä), joka on Suomessa ensimmäinen kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen yleisesitys, on oppikirjana eri yliopistoissa ja oppiaineissa. Myös Katkos ja kytkös (toim. KK & Leena Kirstinä & Annika Waenerberg, SKS) on yliopistollinen oppikirja. Artikkelini lyyrisestä proosasta on teoksessa 40-luku, joka on yliopiston kurssikirja, ja artikkelini Uuno Kailaan eskpressionismista ilmestyi yliopistollisessa oppikirjassa Runosta runoon.
[11] Anne Nevgi ja Sari Lindblom-Ylänne pitävät yliopistopedagogiikan keskeisenä haasteena juuri opintojen ohjausjärjestelmien kehittämistä. Tietotekniikan nopea kehitys on antanut siihen hyvät valmiudet. (Nevgi & Lindblom-Ylänne 2005.)
[12] Keski-Suomen kulttuuriyhdistys ry, jonka perustajajäsen ja puheenjohtaja olen, on järjestänyt yliopistossa vaikuttavien ja muiden henkilöiden kanssa seminaareja ja muuta toimintaa, joka on palvellut myös opiskelijoita.