- Näyteportfolio TieVie-asiantuntijakoulutuksesta 2.5.2007
TieVie-asiantuntijakoulutus 2006-2007
Katriina Kajannes katkajan@cc.jyu.fi, 014-2601304, 014-282442 JY
Opetuksen uudistajat I: Hermes-ryhmä
Koulutuksen lähtökohta ja anti
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön filosofiani
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön historiani ennen asiantuntijakoulutusta
Koulutuksen jaksoilla opittua
Orientaatioverkkojakso
Organisaatiomuutosjakso
Pedagoginen muutos -jakso
Arviointijakso
Pedagogiset toteutukset ja kokeilut
Uudenlaista oppimista ja uuden oppimista
Mihin seuraavaksi?
Liitteet
Liite 1: Reaktiopaperi 1
Liite 2: Organisaatiomuutos –jakson lopputuotos
Liite 3: Reaktiopaperi 2
Liite 4: Pedagoginen muutos –jakson lopputuotos
Liite 5: Reaktiopaperi 3
Liite 6: Reaktiopaperi 4
Liite 7: Kehittämishanke 29.9.2006
Liite 8: Kehittämishanke 15.12.2006
Liite 9: Kehittämishankkeen laatudokumentti 15.2.2007
Koulutuksen lähtökohta ja anti
Pääsin valtakunnalliseen TieVie-koulutukseen loppukesän 2006 haussa. Jyväskylän yliopistossa keväällä alkanut portfoliokurssi oli herättänyt halun osallistua muillekin kursseille. TieVie-jakson esittelysivut panivat ajattelemaan, että TieVie-asiantijakoulutus on akateemiselle toimijalle hyödyksi.
Vaikutelma piti paikkansa. Koulutus oli monipuolinen, ja sen antamia tietoja ja taitoja voi hyödyntää omassa ja laitoksen työskentelyssä ja opetuksessa sekä niiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Talvella 2006-2007 suoritin myös Jyväskylän yliopiston järjestämän Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kokonaisuuden ja Portfoliokurssin.
Kurssit vastasivat koulutustarpeeseeni. Yliopiston muutosvaiheessa on hyvä saada keinoja, joiden avulla voi jäsentää tilannetta ja suuntautua huomiseen. Työtavat ja sisällöt opettivat koko lukuvuoden aikana runsaasti uutta.
TieVie-asiankoulutus ja muut kurssit lisäsivät tietoja yliopiston nykytilasta ja mahdollisuuksista sen kehittämiseen. Lisäksi ne auttoivat pohtimaan yliopistotyötä avoimesti ja kriittisesti. Omat vahvuudet ja heikkoudet hahmottuivat entistä helpommin, ja toiminnan uudistamiseen sai työkaluja. - Laaja TieVie-koulutus ei haitannut oman ’varsinaisen’ työn tekoa. Päinvastoin siitä sai voimia, ideoita ja pontta opetukseen ja tutkimukseen.
Koulutus lisäsi tietoja siitä, mihin yliopistoväki on menossa, ja auttoi hahmottamaan omaa osuutta tässä prosessissa. Tuskin kukaan tämän koulutuksen suorittanut arvelee olevansa passiivinen muutostoimien kohde: opiskelu vahvisti kuvaa itsestä aktiivisena toimijana, joka akateemisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä saa olla luotsaamassa yliopistolaivaa avarammille vesille.
TieVie-asiantijakoulutus vankensi käsitystäni yliopistosta yhteisönä, joka ei ole ensisijaisesti organisaatio eikä yksiköittensä summa. Yliopisto on universitas, kaiken toimintansa kokonaisuus, joka on olemassa ja toteutuu jäsentensä kohtaamisissa. Kukaan ei tiedä, mitä on huomisen yliopisto; me yhdessä luomme sen.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön filosofiani
Verkkopedagogiset näkemykseni osana opetusfilosofiaani
Näen opiskelijat ja opettajat toistensa yhteistyökumppaneina. Universitas, yliopisto, syntyy kohtaamisista, opettajien ja oppilaiden yhteistyöstä. Tieto- ja viestintätekniikka auttaa laajentamaan ja monipuolistamaan näitä kohtaamisia, jotka voivat sen ansiosta tapahtua uusissa ympäristöissä.
Verkkopedagogiikka on kehittyvä ala, ja opettajan kannattaa päivittää siihen kuuluvia tietoja ja taitoja jatkuvasti. Opetuksen kehittämisen kannalta ovat tärkeitä tieto- ja viestintätaitojen syventäminen ja opiskelijapalautteen huomioon ottaminen. Jatkuva arviointi, itsearviointi ja vuorovaikutus yliopistoyhteisön kanssa ovat edellytys laadukkaalle pedagogiikalle. Verkko-opetus ja –ohjaus antaa opiskelijoille välineitä tiedon hankintaan ja tuottamiseen ja on siten tie jatkuvaan uudistumiseen.
Periaatteeni opetustyössä – opiskelijalähtöisyys, vuorovaikutus ja tutkimuksellisen otteen korostus – toteutuvat hyvässä tieto- ja viestintäalan opetuskäytössä. Kannustan opiskelijoita hankkimaan tietoja ja suhtautumaan käsiteltäviin aiheisiin omaotteisesti. Tarjoan heille mahdollisuuden kehittää kykyään omaan ajatteluun ja yhteistyöhön. Autan heitä omaksumaan asioihin tutkimuksellisen otteen. Opiskelijan osuus millä tahansa pitämälläni kurssilla sisältää tutkimusprosessin vaiheet ongelman asettelusta ja hypoteesien teosta aina tutkimustulosten esittelyyn ja arviointiin asti.
Yliopisto onnistuu koulutustehtävässään parhaiten, kun opiskelijat ja opettajat ovat kaikki tutkijoita, opiskelijoita ja toistensa opettajia. Parhaissa filosofisissa suuntauksissa katsotaan, että ihminen on määrittelemätön. Ihminen on mahdollisuuksiensa summa, eikä näiden mahdollisuuksien yläraja ole tullut vastaan. Oppiminen, kehittyminen ja myös tutkimus ovat matka sellaiseen uuteen, mikä ei ole vielä tiedossamme. Voisimmeko yliopistossakin ajatella näin?
***
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön historiani
Tieto- ja viestintätekniikka on tullut lukuvuonna 2006 – 2007 täydellä teholla opetukseeni, kun olen alkanut soveltaa sitä uutta, mitä olen oppinut alan koulutuksissa. Jo sitä ennen olen hyödyntänyt työssäni monipuolisesti tietojenkäsittelyä, tiedonhakua verkosta, tiedonhaun opetusta, sähköpostia, sähköpostilistoja ja Korppi-ympäristöä.
Sähköposti palvelee hyvin opinto-ohjausta. Opiskelijat saavat viesteissä vastauksia pulmiinsa silloin kun he tarvitsevat niitä. Viestit säilyvät GroupWisen kansioissa, ja on useinkin hyvä voida jälkeenpäin seurata tätä ajatustenvaihtoa. Viestein on edullista ja helppoa olla kontaktissa yhteistyökumppaneiden ja ulkomailla olevien opiskelijoiden kanssa.
Opinnäytetöiden etäohjauksessa sähköposti on korvaamaton. Monet gradun laatijat ovat opettajina tai muissa tehtävissä kaukana yliopistosta, ja yhteydenpito heihin sujuu hyvin viestien välityksellä. Niissä ja niiden liitetiedostoissa voi antaa tarkkaa palautetta.
Tietojenkäsittelytaidot ovat välttämättömiä opettajalle ja tutkijalle. Oppimateriaalin laadinta ja kirjallisuudentutkimus edellyttävät laajaa atk-osaamista, samoin toimitustyö. Toimittamissani julkaisuissa on ilmestynyt useita opiskelijoiden eri kursseillani kirjoittamia artikkeleita.
Sähköpostilistat ovat olleet avuksi yhteistyöverkostojeni luomisessa ja hoidossa. Ne ovat palvelleet myös opetustani. Korpissa on kursseista aloitustietoja, listoja oheismateriaalista ja mm. ajankohtaista-palsta. Tiedotuslistan lisäksi kurssieni opiskelijoilla on ollut käytössään lista vapaalle ajatustenvaihdolle.
Opiskelijat saavat luentosarjojeni oheismateriaalia sähköisessä muodossa, ja he lähettävät alustuksia ja harjoitustöitä kurssitovereilleen sähköisesti. Työskentely on tehokasta, kun aineisto on käytettävissä ennen luentoa.
Opiskelijat ovat ilmoittautuneet Korpissa kurssini harjoitteluryhmiin. Olen laatinut Korppiin myös jokusen kyselyn, ja siellä on tiedot ohjaamistani opinnäytetöistä.
Muusta tieto- ja viestintätekniikan käytöstä kannattaa mainita verkkoartikkelien kirjoittaminen ja Tutka-tutkimusrekisterin käyttö.
***
Koulutuksen jaksoilla opittua
Orientaatioverkkojakso 14.8.—20.8.2006
Orientaatioverkkojakso tutustutti minut uuteen toimintaympäristöön. Vaikka akateeminen toimija olisi jo harjoittanut tai harjoitellut verkkotyöskentelyä, -yhteydenpitoa ja –oppimista, systemaattinen tutustuminen näihin asioihin on voinut jäädä taka-alalle.
Verkkoympäristö tehtävineen ja toimintoineen oli niin hyvin suunniteltu, että mukaan pääseminen ei ollut vaikeaa. Tutustumiseen ja harjoituksiin kului kuitenkin melko paljon aikaa, olinhan ilmoittautunut kurssille vasta juuri ennen sen alkamista, joten orientoituminen ei ollut joka kohdassaan helppoa.
Oppisisällöt ja oppimistavat olivat toista kuin omana opiskeluaikana. TieVie toteutti työtapoja, joita olen vähitellen päätynyt käyttämään omillakin luennoillani. Syvennän opiskelijoiden tutkimuksellista otetta, tarkennan heidän tietokäsitystään ja vahvistan heidän käsitystään opiskelijoista yhteistyökykyisinä ja itsenäiseen työskentelyyn kykenevinä toimijoina.
Organisaatiojakson aikana alkoi se vuorovaikutteisten toimintatapojen oppiminen, pohdinta ja ajattelutavan muutos, joka jatkui koulutuksen aikana. Tiedot tarkentuivat ja ajanmukaistuivat.
***
Organisaatiomuutosjakso 31.8.-1.9.2006
Jakso lisäsi tietojani yliopisto-organisaation muutoksesta, ja mikä ehkä tärkeintä, se mahdollisti näiden asioiden pohtimisen yksin, luonnoilla ja juonne- ja vertaisryhmissä.
Oulun seminaaria varten laadittiin reaktiopaperi, jota varten annettuun kirjallisuuteen tutustuminen oli kylläkin antoisaa mutta herätti samalla kritiikkiä. Varsinkin Asko Karjalaisen artikkeli ”Curriculum academicum” viritteli lukijan ajattelua, mutta suositeltu oheiskirjallisuus sisälsi hämmästyttävän runsaasti akateemisen nykyliturgian aineksia.
Vaikka olen erittäin tyytyväinen TieVie-koulutuksen ja myös Oulun seminaarin antiin, on syytä todeta rehellisesti myös se, mitä koulutuksesta nähdäkseni puuttui. Ensin tärkeä myönteinen näkökohta. Koulutus ei onneksi ruokkinut konsensusajattelua: kriittisiä äänenpainoja käytettiin molemmin puolin kateederia.
Hyvä, että yliopistoväen kesken ja laajemminkin puidaan, mikä on suuntamme ja keinomme, ja mitkä toimintamme arvot ja päämäärät. Oli kuitenkin ollut hyväksi pohtia yhdessä ns. akateemisen liturgian käyttöä. Asiaa koskevan luennon voisi kenties sijoittaa TieVie-koulutukseen, jos sellaista vielä järjestetään. Fraseologia ja kielenkäyttö ovat viime vuosina monimutkaistuneet. Miksi niin on, ja voisiko kehityssuunta vaihtua toiseksi.
Oulun seminaari oli erinomaisesti suunniteltu ja esimerkillisesti toteutettu kokonaisuus. Luentojen ja ryhmätyöskentelyn keskinäinen suhde oli onnistunut, ja mukana olleen reppuun kertyi paljon evästä tulevalle lukuvuodelle. Kaikkein antoisinta oli työskentely vertaisryhmässä, johon oli saanut alustavasti tutustua organisaatiovaiheessa. Ryhmä oli inspiroiva ja innostunut, ja tuloksiin päästiin myönteisessä ilmapiirissä nopeasti.
Seminaarin annin voisi kiteyttää näin: oppimisprosessi eri vaiheineen tuli tutuksi uudelta kannalta, monipuolisesti ja virvoittavasti. Oma ajattelu ja uudistuminen sai runsaasti virikettä.
Liite 1: Reaktiopaperi 1
Liite 2: Organisaatiomuutos –jakson lopputuotos
***
Pedagoginen muutos –jakso 6.11.-11.12.2006
Jakso opetti teoriassa ja käytännössä uutta muutoksesta, jonka keskellä yliopistoväki työskentelee. Aineisto ja työtavat tarjosivat havaintoesimerkin siitä, miten uusi pedagoginen tieto ja näkemys palvele yliopisto-opetusta. Merkittävin anti oli se, että jakso auttoi jäsentämään oman työn kenttää ja ymmärtämään sitä osana yliopistolaitoksen nykytilannetta.
Jaksolla tuli esille tuli seuraavia näkökohtia: korkeakoululaitoksen muutoksen laajuus, pedagogiikan nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät ja verkkopedagogiikan mahdollisuudet. Näitä asioita sai oppia teoriassa, pohtia harjoituksissa ja kokeilla käytännössä.
Perusasiat siitä, mitä tiesin jo ennen jaksoa, kirkastuivat ja tarkentuivat opiskelun aikana. Oman tieteenalan kehityksen seuraaminen ei riitä opetustyössä. Uuteen teknologiaan ja sen käyttöön perehtyminenkin jää vielä irralliseksi ilman selkeää näkemystä yliopistotyön päämääristä ja kehityssuunnasta.
Ilahdutti huomata, että suunta, johon on vienyt omaa opetusta vuosien mittaan, on linjassa valtakunnallisen ja kansainvälisenkin pedagogisen valtavirran kanssa. Avainsanoja ovat monipuolisuus, interaktiivisuus ja opiskelijalähtöisyys.
Jakso opetti teoriassa ja käytännössä, että pedagogiikassa ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä kannattaa uudistua. Se on syytä tehdä kuitenkin luovalla tavalla, siten että säilyttää oman näkemyksensä ja kokemuksensa opettajana ja yliopistotoimijana. Verkkotyöskentelystä tulee poimia paras anti. Rajoitukset tulee huomata ja pahimmat ongelmat tulee karsia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Kaavamaisuus, pakkotahtisuus ja auktoriteettijohtoisuus eivät kuulu tämän päivän eivätkä huomisen yliopistopedagogiikkaan
Koulutuksen ja tämänkin jakson antia on se, että tulee punninneeksi omia työtapojaan. Päämäärät ja valinnat selkiytyvät entisestään.
Liite 3: Reaktiopaperi 2
Liite 4: Pedagoginen muutos –jakson lopputuotos
***
Arviointijakso
Arviointi-jakso oli minulle senastisen TieVie-asiantuntijakoulutuksen antoisin osa. Sen aikana perehdyttiin opetuksen ja tutkimuksen päivänpolttaviin ongelmiin ja niiden ratkaisumalleihin. Laatukysymykset askarruttavat yliopisto-opettajaa, joka on monet muutokset nähnyt ja kokenut sotaratsu. On tärkeää saada työkaluja opetuksen laadun seurantaan ja varmistukseen.
Jakso syvensi tietoa ja näkemystä yliopistotyön laatutekijöistä. Oli rikastuttavaa huomata, että laatuajattelu kattaa yliopistotyössä parhaimmillaan kaiken. Juuri se on punainen lanka, joka käy koko monialaisen työskentelyn lävitse. Se mahdollistaa yhteistyön ja pakottaa siihen. Myös opetus ja avautuminen ympäröivään yhteiskuntaan ovat laadukkaita, kunhan niihin panostetaan.
Liite 5: Reaktiopaperi 3
Liite 6: Kehittämishankkeen laatudokumentti
***
Pedagogiset toteutukset ja kokeilut
Lukuvuoden 2006-2007 tieto- ja viestintäalan kurssien parhaimpaan antiin kuuluu mahdollisuus omiin pedagogisiin hankkeisiin. Perustaidotkin ovat vankentuneet: osaan ottaa laatukriteerit lukuun laatiessani digitaalista oppimateriaalia ja järjestäessäni kursseilleni verkkojaksoja.
Verkkokurssin suunnittelu –jakso antoi monipuolisia tietoja ja taitoja. Syksyllä 2006 tein laajan harjoituksen verkkokurssin laadinnasta. Opetan verkkoartikkeleiden kirjoittamista, ja kurssillani syntyneitä artikkeleita on Jyväskylän kaupunginkirjaston verkkosivuilla. Syksyllä 2006 laadin Verkko-opetuksen suunnittelumalli –kurssilla kirjallisuuden aineopintojen lopputentin lyriikkaosuuden verkkokurssin suunnitelman, jonka voin toivottavasti toteuttaa ensi lukuvuonna.
Lukuvuoden 2006-2007 tieto- ja viestintäalan opinnot ovat antaneet tietoja ja työkaluja TieVie-kehittämishankkeelleni, jonka aiheena on opinto-ohjauksen tehostaminen. Olen suunnitellut hankkeessa vuorovaikutteisen, verkkotyöskentelylle ja opiskelijoiden vertaistuelle pohjautuvan keskustelu- ja opinto-ohjaussivut.
Opiskelijat tarvitsevat alkusyksyn tutor-ohjauksen ja sydäntalven hops-työskentelyn välilläkin opastusta ja keskusteluyhteyttä. Aihe on alkanut kiinnostaa, koska opettajana, opinto-ohjauksen antajana ja ”hopsaajana” olen huomannut, että tällaiselle työskentelylle olisi tarvetta. Toiminnassa voi hyödyntää verkon parhaita ominaisuuksia.
Hankkeessa tehostetaan ja nopeutetaan tiedon kulkua ja sen omaksumista, ja samalla auttaa opiskelijaa kotiutumaan yliopistoon ja oppiaineeseensa. Interaktiivinen ja aktivoiva toiminta antaa opiskelijoille tietoja ja valmiuksia, jotka auttavat heitä opinnoissa ja työelämässä. Hanke tarjoaa mahdollisuuden kehittää kirjallisuuden oppiainetta ja tehostaa tvt:n käyttöä.
Hanke perustuu käsitykseen oppimisesta sosiaalisena tapahtumana sekä ryhmästä voiman ja tuen antajana. Hanke on ajankohtainen siirtymävaiheessa, jossa opetussuunnitelma muuttuu, opiskelua tehostetaan ja opiskelijoita tulee monista eri taustoista. On tarpeetonta vastata samaan kysymykseen kahdellekymmenelle eri opiskelijalle kasvokkain tai sähköpostiviestissä, kun sen voi vaivattomasti tehdä yhteisillä www-sivuilla ja keskustelupalstalla.
Hanke on edistynyt lukuvuonna 2006-2007 seuraavasti. Esitin alkuidean hakukirjeessä, jolla pyrin koulutukseen elokuussa 2007. Idea on tarkentunut ja konkretisoitunut paikallisseminaarien, verkkokeskustelujen ja saamani palautteen ansiosta. Kehityshankkeen työstäminen on antanut havainnollisen kokemuksen siitä, miten tiedot yliopistopedagogiikasta, verkko-opetuksesta ja –ohjauksesta, suunnittelu- ja laatutyöstä sekä tieto- ja viestintäalasta voivat palvella yliopistotoimijaa käytännössä.
Alkusyksyllä sain oppilaitteni ja opettajatoverieni kannanottoja aiheesta. Opinto-ohjauksen tehostaminen on kaikista tärkeää. Opiskelijoitteni ja TieVie-asiantuntijakoulutuksen osanottajien ideat edistivät hankkeen suunnittelua.
Innokkainkaan opettaja ei selviydy tästä urakasta yksin. Tarvitsen kollegoiltani vertaispalautetta ja tukea. Yksiköiden johdon tulee kannustaa opetuksen ja ohjauksen uudistamiseen sekä tvt:n opetuskäyttöön, ja teknistä tukea tulee saada nykyistä enemmän.
Malli muokkautuu palautteen, seurannan ja kehittelyn ansiosta opiskelijoiden toivomaan suuntaan. Mallia voidaan työstää muillekin vuosikursseille, eri alueisiin suuntautuville opiskelijoille ja esim. pro gradu –työn tekijöille.
Liite 7: Kehittämishanke 29.9.2006
Liite 8: Kehittämishanke 15.12.2006
***
Uudenlaista oppimista ja uuden oppimista
Tieto- ja viestintätekniikan taitoni ovat ajantasaiset. Ne ovat syventyneet ja monipuolistuneet koulutuksissa, joihin olen osallistunut lukuvuonna 2006 – 2007. Valtakunnallinen TieVie-asiantuntijakoulutus ja Jyväskylän yliopiston kurssit ovat täydentäneet toisiaan, ja niiltä on kertynyt runsaasti tietoja ja taitoja.
Koulutus on antanut tietoa tieto- ja viestintäalan nykytilanteesta, yliopiston ja yliopistopedagogiikan kehityksestä sekä laatu- ja arviointityöstä. Ymmärrän nyt entistä paremmin, mikä osuus tieto- ja viestintätekniikalla on yliopistotyössä ja sen muutoksessa.
TieVie-asiantuntijakoulutus on pannut pohtimaan aikuisen oppimista. Uusia tietoja ja taitoja on omaksunut yllättävän hyvin virkatehtävien hoidon ohessa. On käynit ilmi, mikä estää ja mikä edistää oppimista. Samalla on auennut näkymiä nykyaikaiseen ammatilliseen kouluttautumiseen.
Opetus oli täysipainoista ja asiantuntevaa. Aineisto oli tarkoituksenmukaista ja ajan käyttö tehokasta. Opetus motivoi tekemään hyvinkin työllistäviä harjoituksia. Jokaisella kokoontumisella annettiin eväät sen kerran harjoituksen tekoon, joka pantiin alulle aina kokoontumisen lopulla.
Tietokone ja yliopistopedagogiikka kävivät entistä tutummiksi myös kiinnostavan oheismateriaalin ansiosta. Käsitykset ja tiedot tarkentuivat, into oman verkkoaineiston koostamiseen kasvoi.
Erilaisia harjoituksia, kirjallisia tehtäviä ja seminaareja on riittänyt, ja niiden jaksottuminen ja ohjeistaminen ovat opettaneet uusia sisältöjä ja työtapoja. Paikalliset seminaarit, megakongressit, verkkokeskustelut ja muut työmuodot ovat täydentäneet toisiaan. Megakongressit sekä vertais- ja mentoritoiminta ovat auttaneet suhteellistamaan laatu- ja kehittämistyötä koskevia ajatuksia. Opiskelu on antanut uusia virikkeitä opetustyöhön, ja ehkä se on kohentanut itseluottamusta. Ainakin se on lisännyt itsetuntemusta ja opettanut uusia tietoja ja taitoja.
Kaikeksi onneksi kursseilla on saanut olla avoin ja kriittinenkin. Tvt ei siis ole ideologia tai uskonto, joka olisi omaksuttava kyselemättä ja jota olisi ylistettävä harjoitustehtävissä. Tällainen työskentely on mielekästä ja kehittävää. Se antaa kokemuksen, että jokainen yliopistoyhteisön jäsen voi olla aktiivinen toimija muutosprosessissa. Koulutus auttaa hahmottamaan muutoksen syitä ja nykytilaa.
Koulutus auttaa minua seuraamaan välineiden ja ohjelmistojen kehitystä sekä päivittämään osaamistani. Pystyn toimimaan työyhteisössäni tieto- ja viestintäalan ’muutosagenttina’ ja ohjaajana.
Mihin seuraavaksi?
Pyrin käyttämään tvt-osaamistani opettajana ja opintojen ohjaajana työn kaikissa vaiheissa. Toivon voivani toteuttaa verkkokurssin, jonka suunnittelin osana koulutusta. Tieto- ja viestintätekniikan taitojen päivittäminen auttaa opetuksessa, tutkimuksessa ja yliopiston ja muun yhteiskunnan välisen yhteyden kehitystyössä.
Menen myöhemminkin alan koulutukseen, mikäli mahdollista, ja toivon pääseväni mukaan myös laajoihin koulutuskokonaisuuksiin. Haluaisin kehittää teoreettista ja käytännöllistä tvt-osaamistani. Olisin mielelläni mukana yliopisto-opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä yliopiston eri yksiköissä.
Kirjoittaisin mielelläni artikkeleita yliopisto- ja verkkotyöstä ja yliopiston kehittämisestä. Osallistuisin kernaasti myös aihetta koskevien seminaarien ja opetustilaisuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kirjallisuuden oppiaineessa laajennetaan vireästi verkko-opetusta ja parannetaan sen laatua. Jyväskylän yliopiston opetuksen ja verkko-opetuksen koulutus- laatutyö on hyvässä vaiheessa, ja toivottavasti sen jatkumisella on edellytyksiä. Opiskelijoiden olisi hyvä saada opintojen alkuvaiheeseen tvt-ajokortti, josta on Helsingin yliopistossa hyviä kokemuksia.
Ohjausta tulisi kehittää järjestelmällisesti osana laatutyötä. Verkko mahdollistaa ohjauksen, joka kattaa yksilön koko opiskeluajan. Jyväskylän yliopistolla on tässä suhteessa vielä paljon tehtävää. Tarvitaan jatkuvuutta, yksikköjen strategioita ja niiden päivittämistä, johdon tukea ja yksikön kaikkien työntekijöiden yhteistyötä.
Tieto- ja viestintäteknologia tukee jo nyt yliopiston eri toimintoja, mutta sitä voisi vielä tehostaa. Esim. eHops ja varsinkin ePortfolio ovat vasta tulossa. Verkko-Hops on joustava, aikaan ja paikkaan sitoutumaton ja helposti muokattavissa oleva työkalu. Kehittämistä tarvitaan vielä.
Opiskelija joutuu seikkailemaan sivustolta toiselle etsiessään vastausta tärkeäänkin kysymykseen, samoin opettaja. Tarvitaan selkeä tieto- ja ohjausjärjestelmä. Opetuksen suunnittelu ja laadunvalvonta ovat alueita, joilla tieto- ja viestintätekniikka saa vielä paljon aikaan – kehitys on alkutekijöissään.
Voidakseen toteuttaa keskeisiä tavoitteitaan Jyväskylän yliopisto tarvitsee keskitetyn ja hallitun tvt-ohjelman. Tvt-toimintojen toteuttaminen päivästä päivään vie kuitenkin niin runsaasti voimavaroja, että niitä ei ole kylliksi tarkoituksenmukaisen kokonaissysteemin rakentamiseen. Sellainen on kuitenkin suunnitteilla. Tvt-järjestelmät tulisi saada yhden ja saman systeemin piiriin, ja tvt-strategia tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti. Kaikissa yksiköissä kannattaa pohtia tieto- ja viestintäjärjestelmää.
***
Liite 1: Reaktiopaperi 1
Organisatorinen muutos –seminaarin (Oulu 31.8.-1.9.2006) kirjoitelma
Yliopisto olemme me - organisaatiomuutos vuorovaikutuksen muutoksena
Yliopisto on vuorovaikutteinen yhteisö. Yliopisto kehittyy suotuisasti ja täyttää hyvin tutkimus- ja koulutustehtävänsä, mikäli se ei ole jähmeä eikä hierarkkinen organisaatio. Nämä asiat onnistuvat vapaiden akateemisten kansalaisten yhteisössä, jollaiseen nimi universitas viittaa. Yliopisto on oikeastaan olemassa ja toteutuu vain jäsentensä välisessä vuorovaikutuksessa, samoin organisaation eri osa-alueiden avautumisessa organisaation ulkopuolelle. Tämä organisaatio ei siis ole hallinnollisten rakenteittensa, tiedekuntiensa, laitostensa ym. summa, vaan se on enemmän kuin ne.
Pohdin tässä lyhyesti akateemisen ympäristön muutosta ensin yleiseltä kannalta, sitten kehittämishankkeeni osalta. Käsite akateeminen ympäristö palvelisi hyvin organisaatiomuutoksen syvällistäkin analyysia, mihin se on riittävän väljä termi.
Yliopisto-organisaation muutos konkretisoituu toiminta- ja vuorovaikutuskulttuurin muutoksessa. Ns. organisaatiomuutosta on mielenkiintoista tarkastella juuri akateemisen toimintakulttuurin ja siihen kuuluvien yhteyden muotojen kannalta. Tieto- ja viestintätaitojen määrätietoinen parantaminen on mahdollistanut yliopistoväelle uusissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksen. On rakentunut uusia verkostoja – maailma on avartunut, myös akateeminen maailma.
Nyky-yliopisto on myös työntekijöilleen enemmänkin oppimis- kuin osaamiskeskus: oppimisesta on tullut elinikäistä. Monella on kuva, että nykytilanne on jotakin ainutlaatuista. Tässä valossa on yllättävää, että monet pedagogiset uudistukset pohjautuvat jo 1800-luvulla käytettyihin menetelmiin. Pieni esimerkki on tekemällä oppimisen periaate, jonka Uno Cygnaeus aikoinaan toi Jyväskylän opettajaseminaariin opintomatkoiltaan Saksasta. Hivenen ironisesti voisi sanoa: J. V. Snellmanin elämäntyössä taas on esimerkki huippuosaajuuden, kansainvälistymisen, laadunhallinnan, kansallisen tason laadunvarmistuksen, laadun kokonaishallintajärjestelmän, itsearviointien ja ulkoisten arviointien, prosessikuvauksien, verkottumisen, sisäisten asiakkaiden, tiedonrakentamisen ja yhteisöllisen työskentelyn, koordinaatiovastuun, asiantuntijuuden, poliittisen linjauksen, opetusstrategioitten, rakenteellisen kehittämisen, säästötalkoiden, tehtäväorientoitumisen ja ryhmäytymisen tehosta… – Lähes kaikki termit ovat kurssin oheiskirjallisuudesta, ja jokunen termi on muuten vain tuttua nykyliturgiaa.
Olisi eduksi puida yliopistoväen kesken ja myös laajemmin julkisuudessa, mikä on suuntamme ja mitkä keinomme. Organisaation, toimintakulttuurin ja fraseologian muutosta kannattaisi nykyistä enemmän pohtia seminaareissa, keskusteluissa ja julkaisuissa, vaikuttaahan käynnissä oleva akateemisen kentän murros koko yhteiskuntaan. Näyttävätpä muutokset miten mullistavilta hyvänsä, niillä on juurensa organisaation historiassa, josta löytyy niille myös vertauskohtia. Muutokset hahmottuvat selkeämmin, kun niitä tarkastelee organisaation kokonaisuutta ja sen historiaa vasten.
Verkkoon voitaisiin perustaa yliopistopolitiikan keskustelufoorumi. Helsingin yliopistossa toiminut UPJ-palsta osoitti keskustelun tarpeelliseksi. Yliopisto-organisaation muutoksesta ei ole tiedotettu eikä keskusteltu riittävästi.
Toivottavasti pohdintojen ja keskustelun syventämiseen on mahdollisuus jossakin yhteydessä, esim. TieVie-koulutuksen tapahtumissa tai harjoituksissa.
*****
Kehittämishankkeeni koskee opetusta, tarkasti sanoen opinto-ohjausta. Niiden uudistaminen kannattaa: se on satsaamista huomiseen. Tietotekniikan käyttöä kannattaisi entisestään monipuolistaa, ja lisäksi sen käyttöä tulisi arvioida. Opinto-ohjauksen tehostaisi opiskelijan kehittymistä aktiiviseksi toimijaksi.
Lopuksi muutama Eero Tarastin esittämistä ’semiologisen sissisodan’ toimintaohjeista, jotka ovat eräästä hänen artikkelistaan:
Jos olet johtaja, luo ilmapiiriä esikuvallasi.
Pysäytä negatiivisten ajatusten ketju itseesi. Älä lisää negatiivisuutta uudella negaatiolla. On myös osattava antaa ilmiöiden olla sinällään, Heideggerin Gellassenheit; on uskallettava laiminlyödä, tottelevaisuus ei ole hyve, jos kyseessä on väärä järjestelmä.
On osoitettava solidaarisuutta toisia samassa asemassa olevia kohtaan, se taas on mahdollista myötäelämisen wagnerilaisen hyveen kautta. Vierassieluisen prinsiipin voittaminen.
Älä käytä systeemin kieltä, älä hyväksy ”languea”, älä hyväksy prinsiippiä ca parle! (Lacan: se puhuu meissä). Muutoin kieli käyttää sinua, etkä sinä kieltä. (Tarasti 2005, 28.)
Kirjallisuus
Asko Karjalainen: Curriculum academicum. Teoksessa Asko Karjalainen (toim.): Akateeminen opetussuunnitelmatyö. Oulu 2003.
Janne Sariola & Annika Evälä (toim.): Verkko-opetuksen laatu yliopisto-opetuksessa. Verkko-opetuksen laadunhallinta ja laatupalvelu –hankkeen raportti 1. 2005.
Eero Tarasti: Vastarinnan semiotiikkaa: oleminen, muisti, historia – merkkien vastavirta. Synteesi 1/2005.
Liite 2: Organisaatiomuutos –jakson lopputuotos
Kuvitteellisen Loimaan yliopiston opetuksen kehittämistyö
JY:n ja LoY:n nykytilan ja tulevaisuudennäkymien vertailua
Loimaan yliopiston Ympäristösosiologian laitoksen Tieto- ja viestintätekniikan strategia on erittäin selväpiirteinen. Se on kirjattu johdonmukaiseksi ja jänteväksi aineistopaketiksi, josta muilla yliopistoilla olisi oppimista. Loimaan yliopistossa tiedotetaan nykytilanne vahvuuksineen ja kehittymistarpeineen. Kehitys on johtanut kohti yhä monimuotoisempaa ja joustavampaa opiskelua ja työskentelyä.
Loimaan yliopisto on valmistautunut tai pyrkii valmistautumaan ennakoimattomiin muutoksiin ja niiden synnyttämään koulutustarpeeseen, ja se ottaa opetuksensa sisällöissä, pedagogiassa ja toimintaympäristöissä huomioon ajan haasteet. Loimaan yliopiston valttina on strategisen ajattelun vahvistuminen. Www-sivut ja koko verkkoportaali ovat mallikelpoisessa kunnossa – henkilöstöä ja opiskelijoita pyritään kouluttamaan uusimpien atk-taitojen hallintaan. On erityisen järkevää, että jokaisella on oma juuri hänelle räätälöity www-sivu, jonka avulla kukin pääsee yhden kirjautumisen kautta käsiksi kaikkeen tarvitsemaansa tietoon ja aineistoon.
Verkko-opetuksen pedagogiseen ja tekniseen tukeen on satsattu, ja verkossa on runsaasti informaatiota ja julkaisuja. Uutta aineistoa tuotetaan määrätietoisesti, ja oppimateriaaliin pääsee helposti käsiksi verkon kautta. Kansainvälistymistä tuetaan myös tieto- ja viestintätekniikan avulla. Oppimis- ja toimintaympäristö on jo varsin pitkälle kansainvälinen.
Opettajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtivat heidän esimiehensä.
Kaikkia päämääriä ei ole vielä saavutettu. Koulutustarvetta on edelleen, ja tietokonekanta alkaa olla liian vanhaa. Parhaillaan on käynnissä määrätietoinen henkilöstön ja opiskelijoiden koulutushanke, mutta tulokset eivät ole kaikilta osin vielä näkyvissä. Valmistuvien maisterin määrä voisi olla nykyistä suurempi, ja opetus ja tutkimus kaipaavat monipuolistamista. Toimintojen tehostaminen sekä opetuksen ja laadun seuraaminen ja kohottaminen ovat välttämättömiä. Käytännössä työntekijät ovat ylikuormitettuja, ja kyynisyys on vallannut alaa heidän keskuudessaan. Yhteistyötaitoihin tulisi satsata, ja kaikkien tulisi sisäistää yhteiset päämäärät ja suunnata koko toimintansa niihin pääsemiseksi.
Loimaan yliopiston tieto- ja viestintätekniikan alan kehittämistä ohjaa kognitiivis-konstruktivistinen käsitys tiedosta ja oppimista. Nykyaikaista on erityisesti se, että tähdennetään tiedon kokoamisen, jäsentämisen ja yleensäkin kognitiivisten toimintojen yhteisyyttä, sosiaalisuutta, mikä onkin paikallaan Ympäristösosiologian laitoksella.
Jyväskylän yliopisto puolestaan tunnustautuu huippuosaamisen yliopistoksi, jossa tutkimus on huipputasoa ja jossa on useita Suomen Akatemian huippuyksiköitä. Yliopisto on eräillä aloilla myös eurooppalaisen osaamisen johdossa, ja mielenkiintoista kylläkin tietojärjestelmät on nouseva ala. Tässä yhteydessä on syytä panna merkille Informaatioteknologia, Agora Center ja Virtuaaliyliopistohanke, jotka ovat tietotekniikan, tietojenkäsittelytieteen, kognitiotieteen ja verkkotyöskentelyn nykyaikaisia osaamiskeskuksia.
Jyväskylän yliopiston tietohallintostrategia 2003-2006 esittelee tieto- ja viestintäalan nykytilannetta ja kehityssuuntaa. Päämäärät ovat samankaltaiset kuin Loimaan yliopistossa, mutta ne ilmaistaan paljon koukeroisemmin. ”Strategisen kehittämisen tavoitteena on tietohallinnollinen kokonaisuus, jossa on toimivat yhteiset pelisäännöt, jolla vältetään turhaa ja päällekkäistä työtä ja joka mahdollistaa tehokkaan ja turvallisen tietojen välittämisen ja hallinnan sekä yliopiston sisällä että meri sidosryhmiin päin.” Yhtenä päämääränä on ”yhteinen raportointikulttuuri”.
Tietoverkkopohjaiset palvelut on strategian mukaan määrä koota keskitetysti hallittavaksi portaaliksi. Nykykäytäntö on kuitenkin vielä monimutkainen. Pääsy tärkeisiinkin tiedostoihin ja ympäristöihin on monen klikkailun takana, eikä yhtenäistä tieto- ja viestintätekniikan systeemiä ole olemassa. On tosin rakennettu monia apuneuvoja, kuten esimerkiksi Korppi ja Optima, mutta niiden kehittely on vielä kesken. Opiskelijat ovat tottuneet toimimaan Korpissa, mutta he toivovat, että rinnalla käytettäisiin vanhoja, heistä parempia ja luotettavampia toimintatapoja. Korppia pyritään luomaan myös ohjauksen apuneuvoksi, mutta yliopiston piirissä ei ole konsensusta siitä, millainen tämän apuneuvon pitäisi olla.
Tieto- ja viestintäteknologia tukee jo nyt verrattomalla tavalla yliopiston eri toimintoja, mutta se voisi tehdä tämän vielä tehokkaammin. Esim. eHops ja varsinkin ePortfolio ovat vasta tulossa. Ohjaus tulee merkittävästi tehostumaan ja selkiytymään tieto- ja viestintätekniikan ansiosta. Kaiken ohjauksen tulisikin olla haltuunotettavissa yhden, selkeän järjestelmän kautta. Uusi opiskelija joutuu seikkailemaan sivustolta toiselle etsiessään vastausta tärkeäänkin kysymykseen, samoin opettaja. Selkeä tieto- ja ohjausjärjestelmä on tarpeen erityisesti yliopiston muutosvaiheessa. Opetuksen suunnittelu ja laadunvalvonta ovat alueita, joilla tieto- ja viestintätekniikka saa vielä paljon aikaan – kehitys on alkutekijöissään. Dokumentoinnin monimutkaisuus ja puutteellisuus ei ole kenenkään etu. Eri tvt-järjestelmät tulisi saada yhden ja saman systeemin piiriin, ja tvt-strategia tulisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti.
Yliopisto on nykyisellään monimutkainen ja –ulotteinen laitos, ja voidakseen toteuttaa keskeisiä tavoitteitaan se tarvitsee keskitetyn ja hallitun tvt-ohjelman. Tvt-toimintojen toteuttaminen päivästä päivään vie kuitenkin niin runsaasti voimavaroja, että niitä ei ole kylliksi tarkoituksenmukaisen kokonaissysteemin rakentamiseen. Sellainen on kuitenkin suunnitteilla.
Opetuksen laatuprosessi OPLAApro on osa Jyväskylän yliopiston kokonaislaatujärjestelmää. Sen piirissä on kirjattu tavoitteita, julkaistu selvityksiä, pidetty seminaareja ja annettu monenlaista opetusta. Laatujärjestelmän kehittämiseen osallistuu koko yliopistoyhteisö. Käytettävissä on opetuksen laatuprosessin kuvaus, ja esim. opetuksen ja opiskelun itsearviointitaulukko. Monenlaisia työkauja on olemassa, ja uusia kehitetään. Laitosten pedagogisten johtajien johtamat toimikunnat ylläpitävät ja valvovat opetuksen kehittämistyötä, ja sen luonnollisena osana on verkko-opetuksen lisääminen ja sen laadun varmistaminen.
Omalta osaltani pystyn toimimaan sen hyväksi, että opetus uudistuu hallitusti. Voin ottaa uusia työtapoja käyttöön ja samalla arvioida niitä. Saan koulutusta tähän uudistumiseen, ja työn jokaisessa vaiheessa saan palautetta opiskelijoilta. Pyrin kehittämään myös opinto-ohjausta sellaiseksi, että se voisi hyödyntää verkkotyöskentelyn parhaita puolia samalla, kun jatketaan kasvokkain tapahtuvaa opastusta.
Edellä sanotun voi koota seuraavasti: tieto- ja viestintäjärjestelmää tulisi yliopiston kokonaisuudessa ja kaikissa sen yksiköissä pohtia yhdessä yliopiston ja yksiköiden koko toiminnan kanssa.
Pohdintaa verkkotyöskentelystä
Koulutus on jo tähän mennessä antanut paljon tietoja ja uudistanut asenteita. Ogranisaatiomuutos antoi tuntumaa työskentelystä verkkoympäristössä todenmukaisten tehtävien parissa. Todellisen oloinen tehtävä kuvitteellisen Loimaan yliopiston opetuksen kehittämisestä sisälsi eri vaiheina nykytilan arvioinnin, tavoitteiden asettamisen ja käytännön toimenpiteiden pohdinnan. Tehtävä oli haasteellinen: keskustelu pohjautui laajalle oheismateriaalille, johon tuli perehtyä ja johon tuli muodostaa kanta lyhyessä ajassa, muiden työkiireiden keskellä.
Mielenkiintoiseksi ja hauskaksi jakson teki roolityöskentely, jossa jokaiselle jaettiin valmis osa ja suhtautuminen ohjeistuksineen. Asenteeltani olin kyynikko, asemaltani atk-suunnittelija. Nämä kumpikin olivat minulle uusia rooleja, joihin ujuttautuminen oli antoisa, opettavaista ja mukavaa.
Huomasin kyynikon kriittisyydessä aineksia, joita en ehkä olisi ilman tätä kokemusta tullut ajatelleeksi: luovaa kriittisyyttä, kykyä ottaa asioihin etäisyyttä ja taitoa nähdä ne vähän eri perspektiivistä kuin muut. Kyynikko ei liene niin kielteinen kuin yleensä ajatellaan: hän vie asioita eteenpäin omalla tavallaan, ja hänen kastiinsa on vuosisadasta ja jopa –tuhannesta toiseen kuulunut monia tieteen, taiteen ja kulttuurin uudistajia. Jopa humanistin peruspiirre, skeptisyys, on juuri kyynikkoutta.
Käytännön työskentelyssä – keskusteluissa ja chat-kokouksissa – tulivat havainnollisiksi ne asiat, joista koulutuksessa on muuten puhuttu teorian tasolla. Joutui miettimään, miksi ja mihin suuntaan yliopistoa kehitetään, kenen ehdoilla se tapahtuu, mikä on toiminnan perusta arvoineen ja päämäärineen, miten työskentelijät pystyvät arvioimaan omaa ja yksikkönsä toimintaa, jne.
Kun pohdin toimintoja ja työtapoja oman kehittämishankkeeni kannalta, esille tuli seuraavia kysymyksiä: mitä on vertaistuki, miten ryhmädynamiikka vaikuttaa oppimiseen, millaiseen oppimiseen ja työskentelyyn verkko sopii parhaiten.
Ylisummaan voisi sanoa, että jakson aikana syntyi verkossa monipuolista vuorovaikutusta. Todellista keskustelua ei syntynyt kovinkaan paljoa, koska meitä oli suuri joukko, emmekä lyhyiksi suositelluissa viesteissämme voineet vastata kuin yhden osallistujan esittämään yhteen näkökohtaan. Oli siis mahdotonta saada aikaan monipuolista, syvällistä keskustelua. Tieto ei oikein jäsentynyt, vaan kukin lähestyi sitä omalta kannaltaan. Neuvottelutaidot olivat hakusessa, ja ryhmädynamiikassa oli välillä pulmia. Joka tapauksessa kokemus oli antoisa, ja oli kiinnostavaa seurata erilaisten ja eritaustaisten roolihahmojen kohtaamisia. Ideoita syntyi hyvin. Esille tuli monia uusia yhteistyön ja yhdessä oppimisen puolia. Vauhdikkaan keskustelun lomassa tuli miettineeksi selittämisen, argumentoinnin, neuvottelun ja verkkokeskustelun käytäntöä ja periaatteita.
Esitys pohjautuu omiin kokemuksiini ja niiden herättämiin ajatuksiin.
Olen hyödyntänyt tekstissä myös professori Päivi Heikkisen luentoa
”Näkökulmia verkko-opetuksen tutkimukseen” (Pidetty JY:ssa 29.9.2006
olleessa seminaarissa ”Johdatus TVT:n opetuskäyttöön”, järj. JY:n
Virtuaaliyliopistohanke.)
***
Liite 3: Reaktiopaperi 2
Pedagoginen muutos –seminaarin (Helsinki 26.10.-27.10.2006) kirjoitelma
(A) Oppijan tiedonkäsittelyjärjestelmät ja verkossa annettava opinto-ohjaus
Petra Nymanin ja Kaisa Kanervan artikkeli antoi käsitteitä sellaisten asioiden puimiseen ja esittämiseen, joista www-aineistojen käyttäjillä on omia kokemuksia. Lisäksi artikkeli antoi uutta tietoa tai ainakin tarkensi olemassa olevaa tietoa. Kognitiivisten oppimisteorioiden yksityiskohdat ja kokeiden tulokset olivat mielenkiintoista luettavaa, ja ne palvelevat verkkoaineiston ja –opetuksen suunnittelua. Oli tärkeätä saada tietoja eroista, joita on eri oppijoiden välillä ja jotka on pantava merkille verkkomateriaalia kaavaillessa.
Artikkelissa esitettyjen näkökohtien varassa voi punnita kaikenlaista verkkoaineistoa www-sivuista, tiedotteista ja powerpoint-materiaalista aina laajoihin oppimiskokonaisuuksiin. Periaatteessa koko artikkelin sisältö on sellaista, että sitä voi soveltaa suunnitellessaan verkkotyöskentelylle ja vertaistuelle pohjautuvaa opinto-ohjausta – tämähän on kehityshankkeeni aihe.
Oppimisympäristön tulee olla selkeä ja visuaalisilta ominaisuuksiltaan pelkistetty, ja hyperlinkkien käyttöä on syytä erityisesti punnita. Oikeastaan juuri selkeys on avu, joka toivottavasti kattaa koko aineiston. Näkymät, fontti, tietoaines, sanasto, kuvat saavat olla tarkkaan pohdittuja. Hyvin suunniteltu verkko-opetus- ja ohjausaineisto on puoliksi tehty: tarvitaan paljon pohjatyötä, sisältöanalyysia ja pedagogista suunnittelua.
Opinto-ohjaussivujen ja niihin tulevien tietoiskujen ja keskustelupalstojen suunnittelu antaa aineistoa, jota voi käyttää kirjallisuuden opetuksessa.
Meillä kirjallisuuden oppiaineessa on kirjoitettu opiskelijoidenkin kanssa verkkoartikkeleita. Verkkotyöskentelylle ja vuorovaikutukselle pohjautuvien www-sivujen laadinnan voisi ehkä tulevaisuudessa ottaa osaksi mitä hyvänsä luentosarjaa tai harjoituskurssia. Silloin se täydentäisi muuta opetusta ja oppimista. Tässä olisi yhteistyön paikka: opiskelijat voisivat ryhmätöissään ideoida jonkin pienen osa-alueen sivuista tai niille tulevista tehtävistä. Kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen luento- ja harjoituskurssin suorittajat kenties kiinnostuvat asiasta. Parhaat kurssit ovat yleensäkin sellaisia, että opiskelijoiden toiveet ja kannanotot ovat vaikuttaneet niiden työtapoihin ja sisältöihin.
***
Petra Nymanin ja Kaisa Kanervan artikkeli muuten pohjautuu osittain sellaisille kognitiotieteen käsitteille ja lähtökohdille, että ne ovat menneen talven lumia. Sen sijaan käsitteet tajunta, mielikuvitus, tunne, eläytyminen ja yhteisyys, jotka ovat keskeisiä tämän päivän kognitiotieteissä, loistavat poissaolollaan.
Kirjallisuus
Leena Hiltunen: Verkko-opetuksen suunnittelumalli. Luento 29.9.2006 Jyväskylän yliopistossa Virtuaaliyliopistohankkeen seminaarissa Johdatus TVT:n opetuskäyttöön.
Katriina Kajannes & Leena Kirstinä (toim.) Kirjallisuus, kieli ja kognitio. Kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Helsinki: Yliopistopaino 2000.
Petra Nyman & Kaisa Kanerva: Oppijan tiedonkäsittelyjärjestelmän huomioiminen laadukkaan verkko-opetuksen suunnittelussa. Teoksessa Anne Nevgi & Erika Löfström & Annika Evälä (toim.): Laadukkaasti verkossa. Yliopistollisen verkko-opetuksen ulottuvuudet.
Helsinki: Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto 2005.
www.helsinki.fi/ktl/julkaisut/lv/laadukkaastiverkossa.pdf
***
Liite 4: Pedagoginen muutos –jakson lopputuotos
Kooste palautteen perusteella
Keskustelu Hermes-ryhmän kanssa on ollut erinomaisen antoisaa, opettavaista ja virkistävää sekä kasvokkain että verkossa. Toverit ovat luotettavia ja teräviä kommentoijia. Erityisesti tällä jaksolla on tullut esille tästä työskentelystä myös se puoli, jota arvostan kaikkein eniten: hermesläiset ovat toisiaan ja itseään kunnioittavia, älykkäitä, aikuisia ihmisiä ja kukin alansa monipuolisia osaajia. Siten verkkotyöskentelykään ei jää mekaaniseksi, kasvottomaksi kirjoitteluksi. Suurin hyöty tästä jaksosta tulikin vertaistuen kautta.
Jakson pituus ja hajanaisuus oli ongelma. Opiskelu sujuu oman opetus- ja tutkimustyön ohessa parhaiten, jos aikataulua voi säädellä oman ohjelmansa mukaan, ei ylhäältä annetun tiukan ohjeistuksen mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa katoaisi myös se oppimisen ilo, joka on syksyn mittaan ollut hyvinkin suuri. En määräile enkä aikatauluta tiukasti omien oppilaittenikaan työtä.
Verkkopedagogiikan käsitetehtailu jää kakkoseksi tässä asteikossa, näiden inhimillisten kontaktien rinnalla. Verkkoartikkeissa on kyllä asiaa, mutta se on tullut paljon havainnollisemmin esille syksyn TieVie-seminaareissa ja alan paikallisesti järjestetyissä koulutuksissa. Koulutuksen ja tämänkin jakson antia on se, että tulee punninneeksi omia työtapojaan, jotka on omaksunut opettajana ja tutkijana. Päämäärät ja valinnat selkiytyvät entisestään.
Omat opiskelijani toivovat verkkotyöskentelyltä joustavuutta ja sitä, että he saavat itse ideoida ja yhdessä toteuttaa asioita. Heillä on ikäviä kokemuksia pakkotahtisesta verkkotyöskentelystä, jossa on välttämättä kirjoitettava tietty määrä kommentteja asiaan kuin asiaan ja jossa kokonaisuus jää hahmottumatta. He kertovat, että sellaisen verkkokurssin suoritettuaan he eivät hallitse kyseisen aihealueen keskeisiäkään asioita, määritelmiä jne. Vestigia terrent. Verkkotyöskentely ei sovellu kaikkeen opiskeluun, eikä varsinkaan itsetarkoituksellinen ja huonosti organisoitu verkkokoulutus.
TieVie-koulutuksessa on ollut innostavaa nähdä hermesläisten hankkeiden tarkentuminen. Sekä Marianne Turusen että Pasi Purasen hanke on syksyn mittaan suuresti tarkentunut ja jäsentynyt. Mariannen hanke näkyy saavan käytännön edellytykset toteutuakseen, ja Pasilla on oman ideansa eteenpäin viemiseen selvät pasmat. Kumpikin on aktiivinen ja uuttera, omilla aivoillaan ajatteleva toimija, jolla on kaikki mahdollisuudet edetä asiassaan. He ovat myös pohtineet projektinsa pedagogisia ongelmia ja mahdollisuuksia.
Itse suoritan parhaillaan monia tvt-alan kursseja ja yliopistopedagogiikan opintokokonaisuutta. Ne tukevat erinomaisesti toisiaan ja TieVie-opiskelua. Osa TieVie-aineistoa, siis artikkeleita ja verkkoaineistoa, on varsin hyödyllistä. Ikävä kyllä mukaan on eksynyt myös koko joukko viimeistelemättömiä, huonolla suomen kielellä kirjoitettuja artikkeleita, joissa erilaiset oppitermit toistuvat toistumistaan otsikosta viimeiselle sivulle asti. Tämä kertoo jotakin myös tämän päivän ’tieteellisestä ajattelusta’. Ihmisen olemassaolo on kielellistä (Gadamer), ja kielenkäytön avulla voi joko selkeyttää tai hämärtää asioita. Elävästä, selkeästä ajattelusta kertoo jo ilmaisun selkeys. Vallankäytön kieli on sen sijaan koukeroista, ja siinä totutetaan muut viljelemään vallanpitäjien mielitermejä. Tästä tyhjien käsitteiden käytöstä olen kirjoittanut aiemminkin tämän koulutuksen harjoitustöissä.
Hankkeeni on pikku hiljaa täsmentynyt. Tekniset ratkaisut – parhaan mahdollisen ympäristön valitseminen – ovat edenneet saamani vertaispalautteen ja syksyn mittaan kertyneiden omien opiskelukokemusten kautta. Optimaa tuskin kannattaa kaavailla ympäristöksi, Moodle sen sijaan tulee kyseeseen.
Opinto-ohjaussuunnitelmani perustuu opettajan aluksi ohjaamaan ja myöhemmin tukemaan verkkokeskusteluun sekä tapaamisille. Sosiaalinen infrastruktuuri tukee oppimista, mutta työskentely ei saa olla pakonomaista eikä pakkotahtista. Mitä enemmän saan opettajakokemusta, sitä enemmän työskentelyni on opiskelijakeskeistä ja –lähtöistä. Nytkin olen syksyn mittaan keskustellut ohjaustarpeesta ja ohjauksen muodoista omien opiskelijoitteni kanssa. Opiskelijat eivät saisi olla yliopistotyössä objekteja. Kuten Eero Tarasti kirjoittaa eksistentiaalisemiotiikassaan: se joka kohtelee toista objektina, joutuu ennen pitkää itse objektin asemaan.
Opettajan ja ohjaajan tulee olla opiskelijoiden ulottuvilla, mutta homma menee vikaan, jos työskennellään hänen ehdoillaan. Teoria ei auta meitä ymmärtämään opiskelijaa ja hänen tarpeitaan. Reiluus, kuunteleminen ja kunnioitus ovat avaimia tulokselliseen ohjaus- ja yhteistyöhön. Opiskelijat toimivat mielellään ryhmänä, ja juuri siihen heitä tulee kannustaa.
Opiskeluohjaus, jota kaavailen verkkoon ensimmäisen vuoden opiskelijoille, on lähtökohta koko opintoajan mittaiselle ohjaukselle tai pikemminkin vuoropuhelulle. Sen tulee auttaa opiskelijaa itsenäiseen asioiden arviointiin, toimintansa suunnitteluun, vastuun ottoon ja vertaistyöskentelyyn. On tärkeää, että kilpailullisuutta eliminoidaan yliopistossa. Opiskelijoille on jo oppimisen mutta myös elinikäisen inhimillisen kasvun kannalta tärkeätä nähdä ryhmä voimavarana ja itsensä vuorovaikutuksen tärkeänä osapuolena. Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee työntekijöitä, jotka ovat valmiita omaksumaan tietojen lisäksi uusia asenteita ja työtapoja. Yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän kuin nyt osataan arvatakaan. Siksi ohjauksen ja opetuksen tukee vahvistaa opiskelijoissa tällaisia taitoja ja ominaisuuksia.
Haluan kehittää opiskelijoista itseohjautuvia yksilöitä, jotka arvostavat ja tukevat toisiaan. Tällaisen pedagogiikan ja opetusfilosofian olen omaksunut pääasiassa niillä kursseilla, joilla olen opettajana. Opettaja kylläkin innostaa, luo yhteistyölle otolliset edellytykset ja myönteisen, kannustavan ilmapiirin, mutta siitä lähtien asiat on hyvä jättää paljolti opiskelijoille.
Sosiaalinen vuorovaikutus on avain tiedolliseen ja muuhun inhimilliseen kasvuun, jollaista yliopisto-opiskelu parhaimmillaan on. Jokainen kurssi ja jokainen ohjausjakso voi tarjota avaimia tieteelliseen asennoitumiseen mutta myös keskeisten inhimillisten arvojen omaksumiseen. Yliopisto-opiskelun tulee vapauttaa nuorta oman yksilöllisyytensä löytämiseen ja ihmisyytensä toteuttamiseen. Hänen on määrä kasvaa ihmiskunnan ja isänmaan palvelijaksi, kuten yliopistolaki sanoo vielä Snellmanin juhlavuonna, ennen kuin sitä kenties muutetaan.
Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppiminen on vähä vähältä etenevä prosessi, jossa opiskelijan omat valmiudet tulevat uuden omaksumista. Ohjaamisen tulee mahdollistaa spiraalimaisesti avautuva, ei spiraalimaisesti kaventuva prosessi hänessä. Motivaation luominen ja ylläpitäminen ei ole keskeinen päämäärä ohjauksessa, sillä hyvät kurssit täyttävät jo tämän tehtävän. Jatkuva, yliopiston kehitystä seurailevan tiedon tarjoaminen on keskeistä ohjauksessa, samoin virikkeellisyys. Yliopisto ei ole labyrintti, jossa opiskelijaa neuvotaan kulkemaan seuraavan kulman taa. Yliopiston tulee tarjota nuorelle mahdollisuus tiedonhankintatapojen omaksumiseen, itsenäisen kuvan muodostamiseen asioista ja kasvuun joustavaksi, uudistuvaksi persoonallisuudeksi.
Yhteiskuntamme tarvitsee sellaisia kansalaisia, ei alamaisia eikä alistujia, ei laumaa jota ohjaillaan karsinasta toiseen. Tieto- ja viestintätekniikka voi parhaimmillaan tukea tällaista oppimista, mutta se ei tapahdu ilman inhimillistä vuorovaikutusta, joka perustuu itsen ja toisen arvostukselle. Yliopisto on opiskelijaa varten, ei hän yliopistoa varten.
Ohjaussysteemin tulee joustaa tarpeen vaatimalla tavalla. Ihminen on kylläkin tiedollinen olento, mutta yliopisto- ja verkkopedagogiikkaan kuuluu tänään ajatus elämyksestä, tunteesta ja yhteisyydestä kognitiivisuuden oleellisina alueina. Mekaanisuus, ohjaajan kaavoittuneisuus ja pikkumaisuus eivät ole hyväksi. Kunnioitus, oppimisen ilo ja pisara huumoria auttavat ohjautumista ja oppimista enemmän kuin kymmenen teoriaa. Työssä saavutettu kokemus ja ihmistuntemus eivät ole opittavissa kirjoista. Nuorella ihmisellä on oppimisen taidot ja kasvun edellytykset, ellei kaavoittunut ja yksiniitinen akateeminen toimintatapa vie niitä häneltä.
Ohjaajalla ja ohjattavilla tulee suhtautua toisiinsa avoimesti, kunnioittavasti ja valoisasti. Teknistä tukea yliopistossa kyllä saa. Ohjauksen laatu näkyy siinä, autetaanko opiskelijoita kartuttamaan ja syventämään ymmärrystään.
***
Liite 5: Reaktiopaperi 3
Arviointi–seminaarin (Jyväskylä 11.1.-12.1.2007) kirjoitelma
Arviointi laadun takeena yliopistotyössä
Vuoden 2006 lopulla lukemani Asko Karjalaisen artikkeli ”Koulutuksen laatujärjestelmän perusteet” yllätti myönteisesti: se osoittautui radikaaliksi ja syvälliseksi esitykseksi niistä asioista, joiden parissa yliopistoväki kamppailee tänään. Artikkeli lienee parhainta tieteellistä tekstiä, jota olen lukenut koko vuonna. Se on esimerkillinen teksti, josta tieteentekijät voisivat ottaa oppia. Artikkeli on selkeä, tiivis ja asiantuntemusta huokuva, mutta sen tieteellisyys ei rakennu vierasperäisten oppitermien käytölle eikä teorian orjalliselle noudattamiselle. Teksti viestii kirjoittajansa itsenäisestä ajattelusta ja siitä, että hän tajuaa yliopistojen tilan poikkeuksellisen kokonaisvaltaisesti. Lisäksi hän uskaltaa pureutua aiheen ongelmakohtiin.
Asko Karjalainen puuttuu artikkelissaan niihin kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet minua viime vuosina. Se, että yhteiskunnan ja yliopiston rakennemuutos on tuonut mukanaan monia hyviä mahdollisuuksia, kuten kansainvälistymisen ja tieto- ja viestintäalan nousun, ei ole koko totuus akateemisen maailman tilanteesta. Nykyisen akateemisen toimintakulttuurin luonteen mukaisesti tuon toimintakulttuurin lukuiset ja ilmiselvät ongelmat ovat kuitenkin tabu. Yritykset viitata niihin hienovaraisesti kilpistyvät yliopistoyhteisössä vaikenemisen tai selittelyn muuriin.
Jyväskylän yliopisto on useilla aloilla huippuyliopisto. Sen ongelmana on kuitenkin eräiden tärkeiden alojen näivettyminen. Jatkuvat uudistukset, jotka ovat tuoneet paljon hyvää, rapauttavat eräitä keskeisiä toimintakenttiä. Miten yliopistolaitos täyttänee tänään sille yliopistolaissa asetetut tehtävät, kuten nuorison kasvattamisen isänmaan palvelukseen. Entä miten yliopisto palvelee sitä ympäröivää maakuntaa, kun akateemisia kansalaisia palkitaan lähinnä vain kansainvälistymisestä. Mitä on se koulutuksen kasvu, johon pyritään? Palveleeko se kansalaisyhteiskunnan rakentajia ja alueellista tasa-arvoa? Kehittääkö yliopisto opiskelijoiden tai edes opettajien ja tutkijoiden itsenäistä ajattelua, ja ruokkiiko se heidän inhimillistä kasvuaan?
Yliopiston keskeiset ongelmat ovat työntekijöiden asema sekä opetusresurssien niukkuus. Jokainen näkee, millainen toimintakulttuuri on syntynyt kilpailun lisääntymisestä ja entistä suuremman työmäärän teettämisestä entistä pienemmällä porukalla.
Kun tutkimuksesta palkitaan, opetuksen kehittäminen jää taka-alalle. Opiskelijat ovat vuosien ajan kertoneet palautteessaan, että oppiaineen keskeisetkin asiat voivat nykysysteemissä jäädä selkiytymättä heille. Kun laitoksen kehittämispäivinä on saatu opiskelijoilta suorasanaista kritiikkiä, on täysin käsittämätöntä, että se ei ole muuttanut mitään. He arvostelevat monien opettajien yhteisiä luentosarjoja epätasaisiksi, sekaviksi ja tehottomiksi. Silti niitä järjestetään seuraavankin vuonna samalla periaatteella ja ilman perusteellista suunnittelua.
Omaa opetusta voi onneksi muuttaa opiskelijoiden palautteissaan toivomaan suuntaan. Opiskelijakeskeisyys, interaktiivisuus ja opiskelijoiden näkeminen opettajan ja toistensa yhteistyökumppaneina ja myös tutkijoina johtaa hyvään oppimistulokseen. Tämä on itsestään selvää, mutta liiallisen kilpailun ja liian suurten määrällisten työtavoitteiden vallitessa se jää liian helposti toteutumatta. Löytyisikö mittaria, jolla voisi osoittaa todelliset oppimistulokset ja myös opiskelijoissa virinneen innon ja alttiuden omaksua ja luoda uutta tietoa?
Miten voi kehittää akateemista maailmaa, jota vaivaavat samat asiat kuin muutakin työelämää tänään: kiire, kilpailu, tärkeimpien päätösten tekeminen kulissien takana, työntekijöiden kanssa keskustelematta, tasa-arvon kapeus, huono johtaminen ja arvokeskustelun suoranainen estäminen?
*****
Andrew H. Rosenin kalvoaineisto “Transformation, Innovation & Sustainable Quality. The Educational Technology Framework” esittelee hieman uudelta kannalta asioita, jotka ovat tulleet tutuiksi TieVie-koulutuksessa ja oman yliopiston järjestämissä TVT-opinnoissa. Rosen korostaa suunnittelun tärkeyttä kehitys- ja laatutyössä. Strategiat ovat hänen mukaansa edellytys kestävälle kehitykselle. Suomalaisessa yliopistossa tämä ei toteudu riittävästi, jääväthän eri asioista laaditut strategiat – jos niitä edes on - liian usein mappeihin tai www-sivuille ilman, että ne vaikuttaisivat käytännön työhön. Rahoitusjärjestelmä asettaa omat ongelmansa, hierarkkinen valtakoneisto omansa. Liian usein eletään ”ad hoc” –tilanteessa, eikä eväitä huomista varten ole.
Riittävän kauas ulottuva suunnittelu, jonka toteutumista valvotaan järjestelmällisesti, olisi kehityksen ja laadun kannalta tärkeää. Rosen edellyttää kokonaissuunnitelmaa, jossa tietotekniikka, pedagogiikka, ammatillinen kehitys ja tukipalvelut otetaan huomioon.
Kirjallisuus
Asko Karjalainen: Koulutuksen laatujärjestelmän perusteet. http://www.oulu.fi/opetkeh/pdf/verkkojulkaisut/koulutuksen_laatujarjestelma_perusteet_karjalainen.pdf
Andrew H. Rosen: Transformation, Innovation & Sustainable Quality. The Educational Technology Framework. SEEQUEL, Budapest 23 Jun 04
***
Liite 6: Reaktiopaperi 4: Päätösseminaarin (Turku 26.4.-27.4.2007) kirjoitelma
Verkko-opetuksen ja -ohjauksen kehitysnäkymiä – riittävätkö voimavarat?
Maisteri Tiina Ojalan tutkimuksen otsikko ” Riittääkö aika, riittävätkö rahat? Tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja kustannuksista” houkuttelee lukemaan hänen tekstinsä. Kirjoitus näyttää tarjoavan tervetulleen ja käytännönläheisen näkökulman moniin tänä talvena oppimiini asioihin. Eri koulutukset – TieVie-asiantuntijakoulutus, Jyväskylän yliopiston tvt-opintokokonaisuus ja Verkko-opetuksen suunnittelumalli –kurssi - ovat auttaneet pääsemään sisälle verkko-opetuksen ja –ohjauksen teoriaan. Kehittämishankkeet ym. harjoitukset ja omien kurssien yhteydessä suoritetut kokeilut taas ovat tuoneet käytännön tuntumaa verkkotyöskentelyn suunnitteluun ja organisointiin.
Tehtävänannon mukaisesti nostan nyt reaktiopaperikirjallisuudesta esille näkökohtia, jotka haastavat pohtimaan ja ovat samalla tärkeitä TieVie-asiantuntijakoulutuksessa laatimani hankesuunnitelman kannalta.
Eksakti tutkimus
Tiina Ojala osoittaa huolellisesti suoritetussa ja dokumentoidussa tutkimuksessaan, millaisia resursseja eri tyyppiset verkkokurssit vaativat. Hänen päämääränsä on käytännöllinen: tutkimustulosten on määrä auttaa arvioimaan verkkokurssien henkilöresurssitarpeita ja niistä koituvia kustannuksia. Esitys on tarkkaa, havainnollista ja selkeää. Ojala perustelee koejärjestelynsä ja liittää mukaan kyselylomakkeensa, mikä onkin asian harrastajasta kiinnostavaa. Kokeen eteneminen suunnittelusta tulosten analyysiin tulee selväksi.
Tutkimusongelmina ovat 1) kuinka verkkokurssien kulut kertyvät ja 2) kuinka kuluja voidaan mallintaa. Ojala analysoi erityyppisen verkko-opetuksen laatijoilleen aiheuttamaa työmäärää ja määrittelee aluksi käsitteensä. Määrittelyt ja tekstin johdonmukaisuus ilahduttavat: yhtään artikkelin kohtaa ei tarvitse lukea useaan kertaan voidakseen ymmärtää kirjoittajan tarkoitusta.
Ojalan pohdinta ohjauksesta ja sen hyödyntämisestä verkko-opetuksessa on tärkeä. Hän viittaa selvityksiin siitä, että ohjaus ja sen hyödyntäminen voivat olla verkko-opetuksen vahvuus. Toisaalta juuri ohjaus on myös erityinen haaste: yliopiston toimija, joka opettaa, tutkii ja valmistelee verkkokursseja, antaa siinä sivussa opintoneuvontaa lähes yötä päivää. Opettaja on verkkojaksolla kaiken aikaa tarvittaessa neuvoja, ohjaaja ja kannustaja. Opettaja laatii myös koko kurssin rakenteen, tehtävänasettelun ja työtapojen esittelyn, käsitteiden ja metodien esittelyn, jotka annetaan opiskelijoille heti kurssin alkaessa. Hankesuunnitelmassa kaavailemani opinto-ohjauksen verkkoversio vaatisikin toteutuakseen esim. tutorin ja apuopettajan.
Ojalan antama luettelo verkko-opetusprosessin vaiheista havainnollistaa asioita mukavasti. Jo sen perusteella voi alustavasti päätellä, miten työ olisi jaettavissa eri toimijoiden kesken. Talven kokemukset verkko-opetuksen ja -ohjauksen suunnittelusta ja toteutuksesta ovat osoittaneet, miten paljon eri vaiheet vievät aikaa. Ojalan ehdotus yksikön eri toimijoiden yhteistyön organisoinnista on hyödyllinen.
Kurssien jaottelu artikkelissa Materiaalipankkiin, Monimuoto-opetukseen ja Virtuaalikurssiin on tarkoituksenmukainen. Näppituntuma niiden erilaisesta työllistävyydestä osoittautui oikeaksi. Erojen suuruus tosin yllätti. Se pani toden teolla puntaroimaan omaa tämän talven toimintaa: lukemattomia ovat ne tunnit, jotka ovat kuluneet Optima-ympäristön tilojen rakenteluun ja aineiston tuottamiseen sinne. Teknisiä toimenpiteitä suorittaessa on erinäisiä kertoja herännyt kysymys siitä, tätäkö varten yliopisto on palkannut minut.
Ojalan tutkimus ja omat kehittämishankkeeni
Ojalan tutkimus oli erittäin hyödyllinen kahdelle kehittämishankkeelleni. Toinen hanke koskee opinto-ohjauksen tehostamista, toinen eräiden kurssieni jaksojen siirtämistä verkkoon. Sain tietoja kumpaankin suunnitelmaan. Esitys oli täysipainoista ja asiantuntevaa. Aineisto oli suunniteltu erinomaisesti, ja kokonaisuus kaavioineen oli tehokas. Artikkeli antoi eväitä hankkeiden jatkokehittelyyn ja toteutukseen. Oli mielenkiintoista lukea seuraavaa: ”Tästä voitaneen varovaisesti päätellä, että runsaalla panostuksella ei ole saavutettu tuloksia samassa suhteessa kuin mitä vähäisemmällä panostuksella saatiin.”
Artikkeli oli jopa yllättävän hyödyllinen. Se rohkaisi jatkamaan ohjauksen ja opetuksen kehittämistä tvt-sektorilla siten, että toiminta on realistista ja punnittua. Ei ole tarpeen työskennellä yötä päivää yhden kurssin hyväksi, vaan kunnolliseen lopputulokseen voi päästä muutenkin. Aivan ensisijaisen tärkeää olisi harjoittelijan tai aputyövoiman saaminen.
Olisin mielelläni lukenut artikkelin rinnalla toisen samantapaisen tutkimuksen, joka tarkastelisi asioita opiskelijan kannalta. Miten rakennettu kurssi on parhaiten eduksi heidän oppimiselleen?
Opiskelijoitteni usein toivoma monimuoto-opetus osoittautui Ojalan artikkelin valossa taloudelliseltakin kannalta järkeväksi ratkaisuksi. Kun yhä enemmän ainesta ja harjoituksia siirretään verkkoon, kokonaisuuteen sisällytetään vaihtoehtoisia tehtäviä ja työtapoja. Eräs opiskelija kirjoittikin kurssipalautteessa: ”Koska me opiskelijat olemme erilaisia, tarvitaan erilaisia suoritustapoja.”
On syytä oppia punnitsemaan valintojaan myös taloudellisesti, työnantajan suorittaman panoksen ja sen antaman hyödyn kannalta. Humanistisen alan yliopistoväki ei tee työtään ensisijaisesti rahasta, ja ehkä siksi taloudellisten näkökohtien huomioon ottaminen on uutta ja tervetullutta.
Olisiko syytä luopua ajatuksesta, että ankara raataminen on paras ratkaisu? Panostaminen suunnitellun näyttäisi olevan joka suhteessa kannatettavaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kirjallisuus
Ojala, T. 2004: Riittääkö aika, riittävätkö rahat? Tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja kustannuksista. Teoksessa Kähkönen, Esko (toim.): Verkko-oppimisen vakiintuessa: näkökulmia ja arvioita mielekkyydestä, rahasta ja strategioista. http://www.lut.fi/fi/oppimiskeskus/opetuksen_kehittamispalvelut/Tutkimusraportti_Tiina Ojala. pdf
***
Liite 7: Kehittämishanke 29.9.2006
Opinto-ohjauksen tehostamishanke
Tavoitteena on kirjallisuuden oppiaineen ensimmäisen vuoden lukijoiden opinto-ohjauksen kehittäminen. Opiskelijat tarvitsevat alkusyksyn tutor-ohjauksen ja sydäntalven hops-työskentelyn välilläkin opastusta ja keskusteluyhteyttä. Toiminta rakentuu sellaiseksi, että hyödynnetään verkon parhaita ominaisuuksia.
Tarkoitus on tehostaa ja nopeuttaa tiedon kulkua ja sen omaksumista ja samalla auttaa opiskelijaa kotiutumaan yliopistoon ja oppiaineeseensa. Toiminta tapahtuu verkossa ja välillä kasvokkain. Verkkoon rakennetaan helposti ylläpidettävät www-sivut kysymyksiä, vastauksia ja pohdintoja varten. Keskustelukanavia on erilaisia: kaikille yhteisiä, omaopen ja yhden opiskelijan välisiä ja kolmesta opiskelijasta koostuvien pienryhmien keskeisiä.
Sivuilla saa vastauksia opiskelijoita askarruttaviin pulmiin, ja foorumi toimii opiskelijoiden ideariihenä. He voivat esittää ja työstää siellä ideoitaan. Toisiin tutustuminen, vertaistuki ja vuorovaikutus ovat avainsanoja.
Sivut parantavat tiedon kulkua, oppimista ja sitoutumista. Ne helpottavat opiskelua sikälikin, että aikaa ei kulu tietojen haalimiseen ties mistä. Verkkokeskustelun ohella on tietoiskuja, jotka auttavat ymmärtämään perusopintokurssien keskinäistä yhteyttä ja hahmottamaan sitä, mihin milläkin työtavalla pyritään. Vastauksia voidaan vähitellen rakentaa erilaisiin kysymyksiin, esim. miten lukea kirjatenttiin, miten kirjoittaa runoalyysi, mistä voi metsästää kurssikirjoja lainaksi.
Opiskelija saa yhteyttä toisiin, ja hän voi etsiä tietoja ja keskustelua silloin kun se on tarpeen. Keskustelu on muuten vapaata, mutta se pidetään ystävällismielisenä.
Sivuille tulee tarvittaessa myös kevyempää ja hauskempaa ainesta, jos opiskelijat sitä toivovat. He voivat linkittää mukaan omia sivustojaan ja muuta hyödyllistä ja mukavaa. Lisäksi jokunen sivu tai keskustelupalsta voi käsitellä heidän suosikkiaiheitaan, kuten kirjoittamista: mikä on essee, miten kirjoitetaan kirja-arvostelu, mistä voi pyytää palautetta omista käsikirjoituksistaan jne.
Malli on kehiteltävissä opiskelijoiden toivomaan suuntaan, ja sitä voidaan muokata muillekin vuosikursseille, mahdollisesti myös kirjallisuuden eri alueisiin suuntautuville ja esim. pro gradu –työn tekijöille.
***
Liite 8: Kehittämishanke 15.12.2006
Opinto-ohjauksen tehostaminen
Päämäärä
Hankkeen päämääränä on opinto-ohjauksen tehostaminen. Konkreettisena sisältönä on vuorovaikutteisen, verkkotyöskentelylle ja opiskelijoiden vertaistuelle pohjautuvan keskustelu- ja opinto-ohjaussivujen suunnittelu. Tarkoitus on tehostaa ja nopeuttaa tiedon kulkua ja sen omaksumista ja samalla auttaa opiskelijaa kotiutumaan yliopistoon ja oppiaineeseensa. Lisäksi opiskelijat saavat tällaisessa interaktiivisessa ja aktivoivassa toiminnassa tietoja ja valmiuksia, jotka auttavat heitä myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä.
Kohderyhmä
Ohjaus- ja keskustelufoorumi palvelee aluksi kirjallisuuden ensimmäisen vuoden opiskelijoita.
Opiskelijat tarvitsevat alkusyksyn tutor-ohjauksen ja sydäntalven hops-työskentelyn välilläkin opastusta ja keskusteluyhteyttä.
Ensimmäisen vuoden opiskelijoista monet ovat juuri muuttaneet ensimmäisen kerran kotoa vieraalle paikkakunnalle, ja he etsivät paikkaansa yliopistossa. Heillä on hyvät valmiudet tietokoneavusteiseen työskentelyyn, ja he haluavat saada ohjausta ja olla keskustelussa silloin, kun siihen liikenee aikaa heidän tiiviissä opiskeluohjelmassaan. Opiskelijat tarvitsevat tietoa ja sen lisäksi välillä kannustusta ja näkemyksellistä ainesta (pohdintaa ja tietoiskuja oppiaineen ja siinä käytettävien työtapojen luonteesta ja mahdollisuuksista).
Miksi juuri tämä aihe
Aihe on alkanut kiinnostaa, koska opettajana, opinto-ohjauksen antajana ja ”hopsaajana” olen huomannut, että tällaiselle työskentelylle olisi tarvetta. Opiskelijat ovat syksyn mittaan kertoneet pitävänä ohjauksen tehostamista tarpeellisena.
Ajankohtaisuus
Hanke on ajankohtainen siirtymävaiheessa, jossa opetussuunnitelma muuttuu, opiskelua tehostetaan ja eri taustoista olevia opiskelijoita tulee laitokselle. On tarpeetonta vastata samaan kysymykseen kahdellekymmenelle eri opiskelijalle sähköpostiviestissä, kun sen voi vaivattomasti tehdä yhteisillä www-sivuilla ja keskustelupalstalla.
Käytännön toteutus
Toiminta tapahtuu verkossa ja välillä kasvokkain. Verkkoon rakennetaan helposti ylläpidettävät www-sivut tietoiskuja varten. Optimaan kootaan keskustelukanavia, joista osa on kaikille yhteisiä, omaopen ja yhden opiskelijan välisiä ja opiskelijoiden pienryhmien omia. Päivitystä ja ylläpitoa hoitaa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ohjaaja ja opettaja, ns. omaope.
EHops-työskentely nivelletään tähän toimintaan siten, että sama opettaja ohjaa verkkosivuilla ja ottaa vastaan hopsin. Kasvokkain tavataan sekä kaksin että ryhmissä.
Työskentely on joustavaa, ja sitä kehitellään tarpeen mukaan. Se on opiskelijalähtöistä, ja siinä otetaan kaiken aikaa lukuun opiskelijoiden tarpeet ja toiveet. He pitävät ideaa toteutuskelpoisena, mutta he muistuttavat verkkotyöskentelyn kielteisistä puolista. Niitä ovat heidän antamansa palautteen mukaan pakkotahtisuus, ylhäältä ohjautuvuus, kasvottomuus, koneellisuus yms. tekijät. Ne eliminoidaan tästä kehittämishankkeesta.
Oppimiskäsitys
Hankkeen taustalla on käsitys oppimisesta sosiaalisena tapahtumana ja ryhmästä voiman ja tuen antajana. Lisäksi taustalla on näkemys opiskeluajasta tärkeänä ja melko pitkänä nuoren ihmisen elämänvaiheena, jossa hän tarvitsee yhteistyötä, tukea ja persoonallisuuden kehittymiseen ohjaavia virikkeitä. Hän ei opiskele vain yliopistoa varten. Hankkeen on määrä herättää hänen omaa ajatteluaan, arviointikykyään ja sosiaalisuuttaan. Elämyksetkin ovat opiskelijalle tarpeen, ja niitäkin on tarkoitus antaa.
Edut
Sivuilla saa vastauksia opiskelijoita askarruttaviin pulmiin, ja foorumi toimii opiskelijoiden ideariihenä. He voivat esittää ja työstää siellä ideoitaan. Toisiin tutustuminen, vertaistuki ja vuorovaikutus ovat avainsanoja.
Sivut parantavat tiedon kulkua, oppimista ja sitoutumista. Ajankäyttö on tarkoituksenmukaista, kun kysymyksiä voi esittää silloin kun ehtii ja ohjaaja voi vasta silloin kun se on hyvä.
Sivuille tulee tarvittaessa myös kevyempää ja hauskempaa ainesta, jos opiskelijat sitä toivovat. He voivat linkittää mukaan omia sivustojaan ja muuta hyödyllistä ja mukavaa. Lisäksi jokunen sivu tai keskustelupalsta voi käsitellä heidän suosikkiaiheitaan, kuten kirjoittamista: mikä on essee, miten kirjoitetaan kirja-arvostelu, mistä voi pyytää palautetta omista käsikirjoituksistaan jne.
Malli on kehiteltävissä opiskelijoiden toivomaan suuntaan, ja sitä voidaan muokata muillekin vuosikursseille, mahdollisesti myös kirjallisuuden eri alueisiin suuntautuville ja esim. pro gradu –työn tekijöille.
***
Liite 9: Kehittämishankkeen laatudokumentti 15.2.2007
Kirjallisuuden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opinto-ohjauksen tehostaminen
Hankkeen esittely
Kehittämishanke
Opinto-ohjauksen tehostaminen. Työympäristönä www-sivut, ja lisäksi on kasvokkain keskusteluja ohjaajan ja opiskelijan sekä ohjaajan ja opiskelijoiden kesken.
Oppimiskäsitys
Hanke perustuu käsitykselle oppimisesta sosiaalisena tapahtumana ja ryhmästä voimavarana. Keskeisiä asioita ovat yhteistyö, tuki ja persoonallisuuden kehitykseen ohjaavat virikkeet.
Päämäärä
Hanke tehostaa opinto-ohjausta tarjoamalla tietoa silloin kun opiskelija tarvitsee sitä. Samalla opitaan verkko- ja verkostotyöskentelyä ja vuorovaikutusta ja vertaistuen antamista. Toiminta kotiuttaa opiskelijaa yliopistoon ja oppiaineeseen. Hän saa tvt- ja yhteistyöstä tietoja ja valmiuksia, jotka auttavat häntä opinnoissa ja työelämässä.
Kohderyhmä
Ohjausfoorumi palvelee aluksi kirjallisuuden ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Osa toiminnoista on yhteisiä kaikilla kirjallisuuden perusopintoja harjoittaville, osa tapahtuu kirjallisuuden pääaineopiskelijoiden ja heidän ns. omaopensa välillä kahdessa ryhmässä (toinen on opettajalinjalaisille, toinen muille pääaineopiskelijoille).
Yhteys muuhun opinto-ohjaukseen
Opiskelijat tarvitsevat alkusyksyn tutor-ohjauksen ja sydäntalven hops-työskentelyn välilläkin opastusta ja keskusteluyhteyttä.
Hyvän opinto-ohjauksen arvot ja periaatteet
*suunnittelu,
*prosessin sujuvuus,
*luotettavuus, käytettävyys ja tehokkuus,
*oikea mitoitus (ajan käyttö, henkilöresurssit, tiedon määrä),
*tiedon saatavuus ja ajanmukaisuus,
*järjestelmän ylläpito, joustavuus ja kehitettävyys,
*laadukas sisältö, pedagogiikka ja tekniikka,
*tasokas työskentely-ympäristö,
*tarkoituksenmukaiset työmuodot,
*oppiaineen ja tieteenalan kehitystilanteen huomioon ottaminen,
*niveltyminen laitoksen, tiedekunnan ja yliopiston toimintaan,
*ohjaajan ja tukihenkilön asiantuntemus ja heidän perehdyttämisensä tehtävään sekä heidän osaamisensa päivitys,
*opiskelijalähtöisyys, interaktiivisuus,
*tuen ja tiedon tarjoaminen ja opiskelijan auttaminen itsenäiseksi toimijaksi,
*ei vain tiedon tarjoamista, vaan lisäksi ymmärryksen virittäminen sekä
*jatkuva kehittäminen ja päivittäminen
Laatutyön periaatteet tässä hankkeessa
laadun arviointi on osa suunnittelua, toteutusta ja kehittämistä,
laatunäkökulma on keskeinen koko hankkeessa,
hanke on jatkuvasti kehittyvä prosessi, ei niinkään kertakaikkisesti suunniteltu ja kerralla toteutettu asia,
opiskelijoille alusta asti selviksi toiminnan tavoitteet, työtavat ja edut,
jo suunnittelu nähdään prosessina, samoin toteutus ja arviointi,
tausta- ja ainesanalyysi sekä työtapojen, tekniikan, sisällön ja pedagogiikan suunnittelu ovat alusta asti jatkuvasti yhteydessä toisiinsa, mutta niitä pohditaan myös erikseen
kokonaisarviointi on tarpeen
Laatutyö hankkeen suunnitteluvaiheessa
*miten tarpeellinen hanke on <>
